Kalevalanpäivänä 28.2.13, Kalevalan ja karjalaisuuden juhla, Karjalatalo

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe’et putoelevat, kielelläni kerkiävät, hampahilleni hajoovat

Arvoisa juhlaväki, hyvät kuulijat, karjalaisten suuri suku,

Tähän toivotukseen yhtyen tuon terveiset Karjalan Liitolta tänne Valtakunnalliseen Kalevalan ja Karjalaisuuden päivän juhlaan. Lämpimät kiitokset väellemme tämän juhlan järjestämisestä ja esiintyjille.

Hyvät ystävät,

Kansalliseepoksemme Kalevalan ensimmäinen painos syntyi vuonna 1835, ja vaikka teoksen synnystä on kulunut jo 178 vuotta, on Kalevala edelleen yksi suurimmista suomalaisista kulttuurisaavutuksista niin Suomessa kuin maailmalla.

Kalevala on Elias Lönnrotin Suomen kansalle omistama eepos sekä ikivanhan kansanrunon oppinut esitys. 28.helmikuuta 1835 oli yksi Lönnrotin elämän suurimmista päivistä. Kyseisenä päivänä hän allekirjoitti Kalevalan ensimmäisen painoksen alkulauseen. Kalevala on käännetty jopa 60 eri kielelle. Kalevalaa kutsutaan useissa yhteyksissä kansalliseepokseksi, koska se perustuu pääosiltaan kansallisuusaatteeseen ja  vastasi aikansa kansallisiin haasteisiin. Kansalliseepoksen tulee tarjota kokonaisvaltainen kuva maailmasta, jotta se vaikuttaisi uskottavalta ja luotettavalta sekä antaisi ihmisille samaistumisen mahdollisuuden. Kalevala vetosi aikansa ihmisten käsityksiin oikeasta ja väärästä. Ihmiset samaistuivat sen henkilöihin ja tapahtumiin. Ovathan Kalevalassa esiintyvät tuhannet runosäkeistöt peräisin aikalaisilta, joista osan Lönnrot tapasi itsekin.

Kalevala on vaikuttanut niin musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, näyttämöllä kuin politiikassakin. Sen vaikutus on kestänyt jo vuosikymmeniä, eikä tähden tuikinnalle näy loppua. Kalevala on osa mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. 178-vuotisena eepoksena se elää yhä ajan hermolla.

Yhtenä Kalevalan rikkauksista on pidetty sitä, miten jokainen meistä kokee sen omalla ainutlaatuisella tavallansa. Teos on monille ensisijaisesti tuttu kouluajoilta. Paksu, pölyttynyt järkäle. Osa opettajan edustamaa muinaishistoriaa.  Itse koin Kalevalan
juuri tuollaisena pakkopullana.

Kalevala ei välttämättä aukea ensimmäisellä lukukerralla. Tarinaan on uppouduttava; sen on annettava viedä. Antaa sille aikaa. Nyt kun luen omille lapsilleni Lasten Kalevalaa iltasatuna, Kalevalan poljento, tarinat ja muu sisältö aukeavat minulle aivan eri tavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Sopii vain miettiä, mitenköhän omat lapseni asian kokevat. Ainakin he nukahtavat hyvin.

Kalevalasta puhutaan usein sen hahmojen ja tapahtumien kautta. Kalevalassa kiehtovia ovatkin henkilöt ja niiden väliset suhteet. On sanottua, että eeposta lukiessa yksilö joutuu kosketuksiin yhteisen, kollektiivisen identiteetin kanssa. Yksilö matkaa ajassa taaksepäin, kohtaa yhteisen perinnön, mutta joutuu miettimään sitä nykypäivässä vallitsevien odotusten ja maailmankatsomuksen kautta.

Hyvät ystävät,

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä. Päivän juuret juontavat aina 1860- uvulle saakka, mutta sen virallista liputuspäivää saatiin odottaa tovi. Almanakassa Kalevalan päivä on ollut epävirallisena liputuspäivänä vuodesta 1950 lähtien.  Liputuspäivä vahvistettiin virallisesti vasta vuonna 1978, jolloin päivä sai lisämääritteen ” suomalaisen kulttuurin päivä”.  Kalevalan päivän juhlinta kansallisesti nivoutuu voimakkaasti yhteen Elias Lönnrotin elämäntyön kanssa. Kansalliseepokselle omistettu virallinen kansallinen juhlapäivä on maailman mittakaavassa ainutlaatuista.

Kalevalan päivän juhlallisuudet ovat heijastelleet oman aikansa kulttuurista ja historiallista tilannetta sekä niiden välisiä suhteita. Kalevalan merkitykseen on vedottu niin suomalaisten taistellessa kansallisen olemassaolonsa puolesta kuin kansallistunteen nostattamisessa. Kalevala on ollut läsnä historiamme eri vaiheissa. Mitä sen juhlinta meille sitten nykypäivänä merkitsee?

Olisi luontevaa ja kaikin puolin järkevää, että Kalevalan, suomalaisen kulttuurin päivä olisi myös karjalaisuuden päivä. Onhan Kalevalaan kerätyt runot peräisin Karjalan mailta!

Kalevalaan, karjalaisuuteen ja suomalaiseen menneisyyteen kohdistunutta kulttuurista, taiteellista ja poliittista kiinnostusta kutsutaan karelianismiksi. Karelianismin myötä Karjala nousi Suomen sivistyneistön tietoisuuteen. Karjala nähtiin turmeltumattoman kansan laulu- ja pyhänä maana, jonne silloiset Suomen johtavat taiteilijat tekivät pyhiinvaelluksia.

Kajanus oli ensimmäinen Suomen säveltäjistä, joka pyrki suuntautumaan suomalaisuuteen käyttämällä joissakin teoksistaan kansansävelmiä lähes yksinomaisena musiikillisena materiaalina. Kajanuksen Kalevala-tulkinnoista merkittävin on 1885 sävelletty sinfoninen runo Aino. Ainoa on pidetty jopa suomalaisen musiikin suurimpana siihenastisena saavutuksena sinfonisen musiikin alalla ja kyseinen teos teki valtavan vaikutuksen toiseen karjalaisesta musiikista inspiroituneeseen Jean Sibeliukseen.

Tuorein huomionosoitus Karjalan lauluista ja laulajista on viime vuonna ilmestynyt Unto Martikaisen Runokylien kutsu – teos . Martikainen vie lukijansa muinaisen kansankulttuurimme alkulähteille. Martikainen on kerännyt teokseensa itäisen ja läntisen kulttuuripiirin saumakohdissa sijaitsevista kylistä löytyneen runoaarteiston. On hienoa, että nykypäivänä mennään rohkeasti historiassa taaksepäin ja luodaan arvokasta tietoa jälkipolville esivanhempiemme ainutlaatuisista ja arvokkaista hengentuotteista.

Hyvät kulttuuriystävät,

kulttuuri hyvin laajasti ymmärrettynä antaa ihmiselle sielun. Kulttuuri ja sen harrastaminen korostuu, kun itsellä tai ympäristöllä menee huonosti. Kulttuuri kokoaa ihmisiä yhteen ja estää syrjäytymistä sekä on mielenterveyspotilaiden kuntoutuksessa avainasemassa. Nyt taloudellisen puristuksen paineessa kulttuurirahoituksesta ei saa tinkiä. Tässä viestiä valtioneuvoston ja Arkadianmäen suuntaan. Kulttuurijärjestöjen kuten Karjalan Liiton ja kuntien kulttuuripalvelutukien pienistä rahoista ei saa eikä voi enää tinkiä.

Hyvät ystävät,

Kuten tiedämme, karjalaisuus on kuulumista isompaan kokonaisuuteen, sukuun ja heimoon. Karjalan Liitto kulttuurijärjestönä ja karjalaisten yhdistäjänä edistää karjalaista kulttuuria ja toimii kattojärjestönä sen alaisuudessa oleville tahoille. Toimintamme sydän, karjalaiset evakot, sijoittuvat fyysisesti menneisyyteen, mutta järjestönä katsomme vankasti tulevaisuuteen. Mielestämme menneisyys kuitenkin määrittää hyvin pitkälle myös nykypäivää. Kulttuuri ja perinteet tuovat esille menneisyyden kultakimpaleet. Niistä ei tarvitse missään vaiheessa luopua, vaan kuljettaa mukanansa elämän halki. Elämme menneisyydestä nauttien nykyhetkessä. ”Ilosest ellää pittää vaik päivää vähemmä”.

Karjalan Liiton vuoden 2013 teemana on karjalainen musiikki. Esimerkiksi Karelia- puhallinorkesteri otti tämän ohjenuorakseen suunnitellessaan vuosikonserttinsa ohjelmistoa. Orkesteri ei ole aiemmin juurikaan käsitellyt karjalaisuutta, vaikka soittokunnan tausta on karjalainen.  Karjalainen musiikki on vivahteikasta ripauksella mystiikkaa. Karjalaiseen musiikkiin kuuluvat runolaulut, itkuvirret ja karjalainen joiku. Jokaisella musiikin muodolla oli oma paikkansa ja aikansa: runolaulut kertoivat menneestä jälkipolville, itkuvirret saivat ihmiset itkemään ja joiut viihtymään sosiaalisissa
tilanteissa.

Karjalaisella musiikilla on edelleen paikkansa maailmassa; se on vain hiukan muuttanut muotoansa. Nykypäivän karjalaisen kevyen musiikin sanansaattaja Värttinä sai vuonna 2012 kansainvälisen kansanmusiikkitapahtuman Womex-artistipalkinnon.  Womex- rtistipalkinto on maailmanmusiikin merkittävin palkinto ja se annettiin ensimmäistä kertaa pohjoismaiselle yhtyeelle. Värttinä vietti vuonna 2012 myös 30-vuotisjuhliansa. Upea saavutus kansanmusiikkia soittavalle yhtyeelle.

Karjalaisiin perinteisiin pohjautuva musiikki elää ja voi hyvin. Olen iloinen, että vuosi 2013 on karjalaisen musiikin teemavuosi. Karjalan Liitto, sen piirit ja seurat pyrkivät omalla toiminnallansa edistämään karjalaista musiikkia järjestämällä erilaisia musiikkitilaisuuksia ympäri Suomea.

Evakkoäiti muistomerkkihanke on käynnistynyt ja se on osalta saanut rutkasti myönteistä palautetta. Muistomerkin aikaansaaminen olisi tärkeää äitiemme, isoäitiemme ja isoisoäitiemme antamalle panokselle käydyissä sodissa. Toivon, että kaikki aktivoituvat ja työskentelevät tämän hankkeen eteen. Ja vuoden yksi kohokohdista, karjalaiset kesäjuhlat, vietetään tänä vuonna Porissa. Juhlissa karjalainen musiikki tulee olemaan keskeisessä asemassa teemavuotemme kunniaksi.

Jotta voi ymmärtää nykypäivää on ymmärrettävä historiaa. On todettua, että vasta keski- ässä ihmisen elämänkokemus mahdollistaa edellisten sukupolvien elämän ymmärtämisen. Minusta meidän pitäisi pyrkiä siihen, että jo lapset ymmärtäisivät juurensa ja pääsisivät riittävän ajoissa ammentamaan aiempien sukupolvien elämästä. Juurien etsiminen koetaan tällä hetkellä jopa muodikkaaksi, kun suuret ikäluokat ovat saavuttaneet niin sanotun muisteluiän. Meillä on lasten Kalevala ja Mauri Kunnaksen vuonna 1992 julkaisema Koirien Kalevala. Voisihan ne mummolassa kerrotut tarinatkin laittaa kansien väliin. Runomuodon voi jättää ammattilaisille; ihan tavallinen suomen kieli käy.

Yritimme saada Kalevalan päivän virallisesti myös karjalaisuuden päiväksi; valitettavasti ilman tulosta. Tämä ei kuitenkaan himmennä Kalevalan päivän merkitystä eikä estä meitä juhlimasta sitä myös karjalaisuuden päivänä. . Nauttikaamme tästä päivästä, yhteisolosta, oppikaamme menneisyydestä ja ammentakaamme sieltä oppeja, jotta voimme kohdata kansakuntamme haasteet myös nykypäivänä.

Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee. Ja kun onnen päivän koitto Suomelle taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!