On taas se aika vuodesta, kun Kela muistaa opiskelijoita karhukirjeellä liikaa maksetuista tuista. Tänä vuonna kirje tipahti 33 900 opintotuen saajalle, joiden vuositulot ylittivät vuositulorajan vuonna 2011. Tämä on 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010.

Ongelma tämän hetken systeemissä on se, että opintotuet eivät määräydy sen perusteella, kuinka paljon opiskelija saa opintopisteitä. Yhtä tukikuukautta varten opiskelijan täytyy saada keskimäärin 4,8 opintopistettä. Monessa opinahjossa tämä vastaa yhtä kirjatenttiä.

Saadakseen koko vuoden tuet opiskelijan tulee siis saada yhteensä 45 opintopistettä, mikä on alle tavoiterajojen. Tavoiterajana yliopistoissa on pidetty 60 opintopistettä. Kuitenkin moni opiskelijoista tekee 60 opintopisteen lisäksi vielä töitä; jopa niin paljon, että he vuoden lopussa joutuvat maksamaan liikaa maksettuja tukia takaisin.

Vastaavasti 45 opintopisteen suorittajista löytyy useita sellaisia, jotka eivät käy töissä. Toisin sanoen he saavat vähemmän opintopisteitä, eivät tuo verotuloja eivätkä kartoita omaa työkokemustansa, mutta saavat täydet tuet. Jos työssäkäyvä opiskelija edistyy opinnoissa ja jaksaa käydä siinä sivussa ahkerasti töissä, täytyykö hänen tulojansa valvoa? Ansaituista rahoista tipahtaa muutama roponen valtion kassaan verorahojen muodossa ja nuori saa arvokasta työkokemusta. Työkokemusta, jota peräänkuulutetaan valmistumisen
jälkeen.

Harva opiskelija kokee työssäkäyntiä ahdistavaksi. Pikemminkin se luo tasapainoa opiskeluille ja mahdollistaa uusien kontaktien syntymisen. Kaikki opiskelijat eivät halua nostaa opintolainaa, vaan maksaa laskunsa tekemällä töitä. Miksi ahkeruudesta pitää rangaista?