Budjettikeskustelu käy parhaillaan  kiihkeänä. Käytin salissa puheenvuoron, mutta tässä ajatuksiani vähän laajennettuna näin kirjoitettuna. Siispä budjetin monesta hyvästä huolimatta…

Vaikka nyt puhutaan osaamisen budjetista, niin kiinnittäisin huomiota ja esitän huoleni matematiikan ja luonnontieteiden (myös lääketieteen) tietämyksen ja osaamiseen tasosta sekä sen vaikutuksesta maamme teknis-taloudelliselle ja tieteelliselle kehitykselle. Riittävän perusmatematiikan osaamisen tason omaavia ei riitä kaikille korkeakouluille ja yliopistoille.

Kaikista komiteoista ja neuvottelukunnista huolimatta tutkimusten mukaan matematiikan osaamisen taso rapistuu vauhdilla. 2000-luvulla on ollut LUMA-kehityshanketta, LUMA-talkoita, MALU-2002 tutkimusohjelma, Matematiikan ja luonnontieteiden neuvottelukunta ja varmasti vielä paljon muuta. Riitta Närhen tekemän väitöskirjan, jossa tutkittiin matematiikan osaamista Suomessa 30 vuoden aikana ja monen muun tutkimuksen tulokset ovat karua kertomaa. Matematiikan perusopetukseen käytetään OECD- maissa keskimäärin 4.3 tuntia viikossa, Suomessa 2.6 tuntia.

Ruotsi on, lähes vastaavassa tilanteessa olleena, tehnyt nopeat johtopäätökset
ja toiminut. Se ei jäänyt märehtimään omaan surkeuteensa. Hallitus on määrännyt
ensi syksystä alkaen ala-asteelle tunnin lisää matematiikkaa jokaiselle viikolle. Ruotsi linjasi matematiikan ”isoksi kriisiaineeksi”.

Ruotsi katsoi, että se ei pärjää jos matematiikan osaamisen taso on huono. Pärjääkö Suomi? Onko Suomen hallituksella valmiuksia, halua ja keinoja matematiikan opetuksen lisäämiseen ja tason parantamiseen. Pitääkö meidän ensin vajota Ruotsin tasolle ennen kuin voidaan jotain tehdä?