Marjo Matikainen-Kallström
Karjalan Liiton varapuheenjohtaja
Talvisodan päättymisen valtakunnallinen muistotilaisuus
13.3.2011 Karjalatalo, Helsinki

Arvoisat veteraanit, hyvät karjalaiset, hyvä yleisö

Tällä viikolla oli Helsingin Sanomissa lyhyt juttu, jossa kerrottiin veteraanikotien avaavan ovensa myös muille iäkkäille kuntoutujille. Veteraanien sairas- ja veljeskoteja on Suomessa 23, niissä hoitopaikkoja yhteensä 1700. Vuosien myötä ikääntyvien veteraaniemme joukko on harventunut, tänään veteraaneja on keskuudessamme vain noin 50 000, joten hoitopaikkojen tarve vähenee. Valtionkonttorin edustaja vakuutti kirjoituksessa, että veteraanit tai kuten hän niin kauniista ja arvostavasti sanoi – kunniakansalaisemme – ovat ensisijaisia hoidonsaajia jatkossakin. Sen olemme veteraaneillemme velkaa.

Talvisodassa Suomi ensimmäisen kerran taisteli yhtenäisenä kansana yhteistä vihollista vastaan. Nuoren, vasta saavutetun itsenäisyytemme säilyttäminen kannusti kansan talvisodan ihmeeseen. Rankimman hinnan siitä maksoivat ne 23 000 kaatunutta tai kadoksiin jäänyttä sotilasta, joiden elämä päättyi isänmaan puolustamiseen. Heidän aseveljensä, talvisodan ja myöhemmin jatkosodan, veteraanit ansaitsevat meiltä todella kunniakansalaisten kohtelun. Ilman heidän taitojaan, sitkeyttään ja sisuaan, meillä ei olisi isänmaata, jota kehittää itsenäisenä, menestyvänä valtiona osana Eurooppaa ja maailmaa.

2000-luvun Suomessa suurimmat ongelmat vyöryvät meille edelleen rajojen takaa. USA:sta alkanut talouskriisi tuntui aluksi kaukaiselta, mutta sen vaikutukset maailman talouteen ja Eurooppalaisiin valtioihin ja pankkeihin ovat pakottaneet meidät suomalaisetkin tekemään talouteen liittyviä isoja päätöksiä. Nykymaailmassa korostuu se, että olemme osa Euroopan unionia ja globaalia maailmaa.

Ovatko siis isänmaa ja isänmaallisuus jo vanhentuneita, vähän homehtuneita käsitteitä. Eivät todellakaan! Sitä todistaa selkeästi voimakas vastareaktio, joka syntyi eduskunnassa kun puoluetta syytettiin epäisänmaalliseksi. Kuten tunnettua, meillä keskustelu joskus kiihtyy ja kaikenlaisia toisia mollaavia ilmauksia ja nimittelyjä lentelee ilmassa puolin ja toisin. Eikä siitä kanneta kaunaa, se kuuluu politiikan retoriikkaan. Mutta epäisänmaalliseksi ei suomalaista nimitetä, niin tärkeä tämä rakas isänmaa meille edelleen on.

Hyvä juhlaväki
Kun Suomi itsenäistyi, oli selvää, että meille tulee yleinen asevelvollisuus ja oma armeija. Sillä samalla ajattelulla olemme edenneet näihin päiviin asti. Jotain on toki muuttunutkin – asevelvollisuusaika on lyhentynyt, myös naiset voivat käydä armeijan, joukkomme osallistuvat kansainväliseen rauhanturvaamiseen. Viime aikoina on uutena ajatuksena herätelty keskustelua asevelvollisuuden lopettamisesta ja palkka-armeijan perustamisesta.

Tässäkin pohdinnassa, kuten niin monessa, monessa muussakin, törmäämme valtion budjettiin ja tällä kertaa puolustusmäärärahoihin. Kun rahaa tarvitaan muualla budjetissa, tuntuu jotenkin helpolta ratkaisulta ehdottaa puolustusbudjetista lohkaisemista. Tosiasiassa jo budjetin nykytasokin tarkoittaa sitä että leikkaukset ovat välttämättömiä ja varuskuntien lopettamisilta ei säästytä. Varusmiespalveluksen keston pudottaminen säästötoimena neljään kuukauteen ei saa kannatusta keneltäkään, ei päällystöltä eikä varusmiehiltä. Minkä tasoisia taitoja ehtii oppia neljässä kuukaudessa? Toisaalta palkka-armeijan on laskettu maksavan enemmän kuin nykymallinen asevelvollisuus. Suomen etu on myös olla kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä mukana. Mitä paremmin kriisit ratkeavat syttymisalueilla, sitä rauhallisempaa meillä Suomessa on.

Hyvät kuulijat
Karjalan Liiton puolesta tuon tervehdyksen teille täällä talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa olijoille ja samalla kaikille meidän veteraaneillemme – meidän kunniakansalaisillemme – ympäri Suomea. Talvisodassa annetut uhraukset, niin aineelliset kuin henkiset, olivat epäinhimillisen raskaita Suomen kansalle ja erityisesti karjalaisille. Me jälkipolvet tunnemme syvää kiitollisuutta, kunnioitusta ja kumarramme isänmaamme puolustajille.