Pankkikriisin ydin on Euroopan keskuspankin vakuushallinnossa
Helsingin Sanomat, mielipide 261110

Euroopan tie finanssikriisiin on kulkenut Euroopan keskuspankin (EKP) vakuushallinnon kautta. Normaalisti toimiva keskuspankki lainaa rahaa kaupallisille pankeille vain riittäviä vakuuksia vastaan suojatakseen taseensa velkakriiseiltä. EKP:ssa tätä suojausta ei kuitenkaan ole tehty. Sen vuoksi pankki on hyväksynyt vakuudeksi euromaiden joukkovelkakirjat Kreikasta Suomeen ja Saksasta Irlantiin samanarvoisina.

Tämä EKP:n käytäntö on edistänyt heikkojen euromaiden velkaantumista pitämällä niiden korkotasoa keinotekoisesti alhaalla. Lisäksi menettely on avannut euroalueen pankeille mahdollisuuden tehdä voittoja heikkojen euromaiden lainojen markkinatuoton ja keskuspankkirahan välisellä korkoerolla.

 Nyt EKP on ryhtynyt ostamaan ongelmavaltioiden joukkovelkakirjoja suoraan markkinoilta tukeakseen niiden markkinahintaa ja pankkien taseita. Pitkän päälle se ei kuitenkaan voi tehdä itsestään roskapankkia, jonka omassa taseessa on liikaa huonoja lainoja ja vakuuksia. Siksi EKP on nyt painostanut muita toimijoita finanssikriisin hoitoon  vakausmekanismeilla.

Valitettavasti eurooppalaiset vakausmekanismit eivät pysty vakuuttamaan markkinoita, sillä niiden tuet eivät kohdistu suoraan EKP:n ja keskieurooppalaisten pankkien omien pääomien tukemiseen vaan epäsuorasti ongelmalainojen markkina-arvojen ylläpitämiseen. Irlanti on tästä mahdollinen ensimmäinen poikkeus.

Pankkikriisin hoitaminen edellyttää pankkien pääomittamista ja julkisen vallan ryhtymistä pankkien väliaikaiseksi osaomistajaksi. Huonojen lainojen markkina-arvojen tukemisella ei tiedetä pankkikriisejä missään hoidetun. 

Valtion tai valtioiden tuleminen pankin omistajaksi antaa markkinoiden kaipaaman viestin omistajapolitiikan uskottavuudesta. Uskottavuuden myötä pankkien markkinarahoitus elpyy, kannattavuus kohenee ja julkiselle vallalle muodostuu reitti luopua kannattavasti sijoituksistaan.

Siksi pankkien osakkeiden omistaminen tulisi nähdä ensisijaisesti markkinoita rauhoittavana omistajapolitiikkana ja vasta toissijaisesti veronmaksajien rahoja turvaavana toimintana. Onnistuessaan valtioiden pääomasijoitus tekee kyllä molemmat.

Suomi on nyt joutunut mukaan maksajaksi loppulaskultaan epäselvään projektiin. 

Mikäli ongelmaluottojen määräksi arvioidaan Euroopassa 2000 miljardia euroa, ja arvojen alenemiseksi 20 %, olisi pääomitustarve noin 400 miljardia euroa, josta Suomen osuus olisi noin 7 miljardia euroa.

 Suomen tulisi meidän veronmaksajien edun mukaisesti olla osallistumatta hankkeeseen, mikäli sitä ei saada uskottavaksi ja jo koeteltujen pankkikriisien hoitotapojen mukaiseksi. 

Hyvä hoitotapa toteutuu, kun tuki kohdistetaan suoraan pankkijärjestelmän omiin pääomiin ja ottamalla käyttöön normaali vakuushallinta Euroopan keskuspankissa myös euromaihin kohdistettuna.

Marjo Matikainen-Kallström
Kansanedustaja, eMBA
Kokoomuksen talousvaliokuntavastaava