Marjo Matikainen-Kallström
kansanedustaja, Karjalan Liiton varapuheenjohtaja
Kuolemajärven pitäjäjuhla
12.9.2010 konserttitalo, Turku

 Hyvät karjalaiset, hyvät karjalaisuuden ystävät

 Karjalaisten järjestämiin juhliin on aina mukava tulla, jo etukäteen aavistaa että tunnelma on mukava ja tietää viihtyvänsä. Sanontakin sanoo, että ”Työn kun näkee, niin tekijän tuntee”. Täällä tekijät ovat selvästi olleet karjalaisia! Ja tämä sali. Olipa ihanaa saada tämäkin kokea ja kuulla näitä säveleitä juuri konserttisalissa.

 Tutustuessani Kuolemanjärven pitäjästä kirjoitettuun materiaaliin nousi sieltä kaksi asiaa, jotka ovat jääneet osaksi koko Suomen historiaa. Ensimmäinen näistä tapahtumista on peräti vuodelta 1557. Teille on varmasti turha kertoa, että kyseessä on Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan kuolema Kyrönniemessä matkalla Viipurista Turkuun. Toinen on talvi- ja jatkosodan taistelupaikat juuri Kuolemajärven pitäjän alueella. Molempiin tapahtumiin liittyy suomalaisille suuria asioita. Oman kielen ja sitä kautta oman identiteetin saaminen ja toisaalta sen säilyttäminen, mikä meille on rakasta ja tärkeää, oma kotimaa.

 Kuolemajärveläisyys ja sen vaaliminen sai konkreettisen toteuttajan kun Kuolemajärvi-säätiö perustettiin 1949. Monenlaisen muun toiminnan ohella säätiö on tehnyt pitkäjänteistä ja arvokasta työtä järjestäessään tämän vuotuisen juhlan kerta toisensa jälkeen: nyt jo yli 50 kertaa. Puitteetkin ovat upeat, tämä Turun konserttitalo antaa juhlalle hyvin arvokkaat kehykset. Tutustuessani etukäteen juhlan ohjelmaan, ilokseni huomasin, että saamme kuulla myös nuoria esiintyjiä, eritoten viulisteja Juha Valtosta ja Aleksi Kotilaa. Itsekin olen harrastanut viulunsoittoa nuorena, nykyisin kyllä vain omaksi ilokseni. Viululla soitettu musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni.

 Musiikkiin ja kulttuuriin liittyen ensi vuonna Turulla on näytön paikka. Valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2011 tuo kaupungin täyteen kulttuuriesityksiä ja kulttuurin nälkäistä yleisöä. Vieraita saapuu varmasti myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Toivottavasti myös karjalainen kulttuuri pääsee täällä esille joissain tilaisuuksissa tai tapahtumissa, eikä ainoastaan kesäjuhlien merkeissä.

 Hyvä juhlaväki

 Karjalan Liitto viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan. Aktiivisina ja ripeinä ihmisinä karjalaiset tarttuivat toimeen heti sodan loputtua. Karjalan liitto perustettiin 20.4.1940 Helsingissä noin 400 kokousvieraan läsnä ollessa karjalaisen henkisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Luovutetun Karjalan alueella toimineet kansanedustajat, seurakunnat ja kunnat olivat hyvin edustettuna perustamistilaisuudessa. Ne säätiöt, jotka olivat silloin perustamassa liittoamme, ovat edelleen vireästi toiminnassamme mukana.

Liittomme on 70-vuoden aikana muuttunut ja uudistunut aikansa mukana. Uuden strategian mukaisesti liitto ylläpitää ja edistää karjalaista kulttuuria. Nykyään liittoon kuuluu 470 jäsenyhdistystä ja –säätiötä. Viime vuonna saimme uusia henkilöjäseniä lähes 3000. Vähän yllättyneinäkin voimme kysyä mikä muu järjestö pystyy tähän? Karjalaisuus ja karjalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Karjalainen iloisuus, laulu ja yhteisöllisyys vetävät puoleensa. Meiän kanssa viihtyy.

 Tavallisenakin toimintavuonna meillä on paljon ohjelmaa, mutta nyt juhlavuonna tarjontamme on ollut ja on vielä syksylläkin erittäin runsasta ja monipuolista eri puolella Suomea. Varmasti karjalaisuudesta kiinnostuneet löytävät itselleen sopivaa toimintaa – kursseja, seminaareja, juhlia, näyttelyjä, hengellisiä tilaisuuksia, kotiseutumatkoja, lasten ja nuorten toimintaa. Vuoden kohokohta oli tietysti Karjalaiset kesäjuhlat – Karjalaiset laulujuhlat viikkoa ennen juhannusta Helsingissä.

 Keväällä aloitettu ”Studia Generalia” –sarja ”2000-luvun Karjalatutkimus” jatkuu syksyllä. Tarkempia tietoja tilaisuuksista löytyy nettisivuiltamme ja jäsenlehdistä.

 Karjalan Liiton strategiatyö onnistui todella hyvin. Varmasti tähän onnistumiseen vaikutti se, että saimme kaikki olla mukana strategiaa luomassa. Sitoutuminen tavoitteisiin on ollut todella kiitettävää ja siksi olemme saaneet hyviä tuloksiakin.

 Järjestömme kehittämisen ohella meillä on toki muitakin projekteja. Karjalan kielen saamista vähemmistökieleksi ajoimme yhdessä Karjalan kielen Seuran kanssa. Se onnistuikin. Viime vuoden marraskuussa kieli sai tuon ansaitsemansa statuksen.

 Nyt olemme hakeneet helmikuun viimeisen päivän julistamista karjalaisuuden päiväksi. Olisi todella luontevaa, jos Kalevalan päivä, 28.2. olisi virallisesti myös karjalaisuuden päivä, ovathan Kalevalan runot suurimmalta osin kerätty Karjalan alueelta, lähinnä Pohjois-Karjalasta.

 Meillä Karjalan Liitossa on myös ollut vireillä yhdessä muutaman yhteistyökumppanin kanssa muistomerkkihanke Veikko Vennamolle Lapinlahdelle asutusmuseon yhteyteen. Muistomerkki paljastettiin viime toukokuussa. Vennamo toimi asutustoiminnan vaikuttajana ja johtajana vuosina 1940-1959. Suomessa II maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen suurimpia urakoita oli karjalaisen siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen keväällä 1945 eduskunnan säätämän maanhankintalain mukaan. 

 Siirtolaisten asuttamistahan toteutettiin ympäri Suomea Lappia lukuun ottamatta. Saman kunnan ja kylän asukkaat pyrittiin sijoittamaan lähekkäin samalle alueelle. Koska Kuolemajärven pitäjäläisiä sijoitettiin pääasiassa Turun ympäryskuntiin, onkin luonnollista, että Kuolemajärvi-säätiö toimii juuri tällä alueella. Nettisivuiltanne huomasin, että kerhoja teillä toimii Turussa ja Helsingissä.

Hyvät karjalaisuuden ystävät

 Moni teistä varmaan muistaa, että nuoruudessani olin kilpahiihtäjä ja taisi siitä olla maininta tämän vuoden Kuolemajärveläinen-lehden esittelyssäkin. Valmistuttuani diplomi-insinööriksi olin muutaman vuoden teollisuuden palveluksessa ja nyt olen ollut ammattipoliitikko viimeiset 14 vuotta. Elämässä olen katsonut eteenpäin ja siirtynyt aina uusiin haasteisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita menneisyyden unohtamista. Hiihtäjätaustani yli kahdenkymmenen vuoden takaa kulkee mukanani tärkeänä ja arvokkaana osana minua.

 Samoin on tilanne karjalaisten ja Karjalan Liiton keskuudessa. Rajantakaisen Karjalan menetykset, evakkous ja ulkopuolisuus ovat osa karjalaisten menneisyyttä ja tulee aina kulkemaan mukanamme. Se ei kuitenkaan estä meiltä tulevaisuuteen tähyämistä, kehittymistä ajan hengessä ja toimintamme sopeuttamista nyky-yhteiskuntaan.

 Menneisyyden arvostaminen kuuluu karjalaisuuteen.  Millainen runsaudensarvi monipuolinen karjalainen kulttuuri onkaan. Musiikki, kuvataiteet, kädentaidot, ruokakulttuuri ja kirjallisuus ovat ehtymättömiä lähteitä, joista itse ammennamme ja joita voimme jakaa myös muille karjalaisuudesta kiinnostuneille.

 Monet jäsenseuramme pohtivat miten jatkaa nyt kun viimeiset rajan takana syntyneet ja sylivauvoina evakkoon lähteneet ovat jo varsin iäkkäitä. Vetovastuu monessa seurassa on ollut vielä heidän harteillaan. Nuorempien sukupolvien saaminen mukaan toimintaan on monesti haaste. Mitään yhteistä neuvoa ei pulmaan voi antaa. Selvää on kuitenkin, että vain järjestämällä nuorempiakin kiinnostavaa mielenkiintoista toimintaa voidaan edes odottaa uusia tulijoita. Tärkeää on myös perikarjalainen asenne uusia tulijoita kohtaan: ”Astu sissää, on siint tult muitakii! Tervetulloo”.

 Hyvät kuolemajärveläiset, sukulaiset ja ystävät

 Hellekesän vähän hellittäessä elokuussa virkistyivät suomalaiset poliittiseen keskusteluun Venäjän asemasta suhteessa muihin maailman maihin. Keskustelua käytiin siitä, onko Venäjä taloudellinen suurvalta, onko se sotilaallinen suurvalta vai luuleeko se vain itse olevansa suurvalta. Päällimmäisenä pohdintana käytiin vielä tiukkaan taistoon siitä, saako Suomessa tällaista keskustelua lainkaan käydä. Saako naapuria arvioida vai eikö saa.

 Karjalan Liitto on yhteiskunnallisen asemansa ja sisältönsä vuoksi aina ollut herkkä Venäjäkeskustelun suhteen. Maiden välisiä virallisia suhteita hoitavat kulloinkin kansan valitsemat valtakunnanpoliitikot, se ei kuulu kansalaisjärjestöjen tehtäviin. Meille Karjalan Liitossa on ollut tärkeää luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet siihen venäläiseen väestöön, joka nyt sotien jälkeen asuttaa rajan takaista Karjalaa. Luomalla yhteistyöhankkeita on monia meille tärkeitä asioita, kuten hautausmaiden kunnostuksia, saatu etenemään. Paikallisten asukkaiden mukaanotto on myös taannut esimerkiksi muistomerkeillemme pysyvyyden ja koskemattomuuden.

 Naapuria on kuunneltava herkällä korvalla ja osattava käyttäytyä, olipa kysymys seinänaapurista tai rajanaapurista. Molemmilla naapuruksilla on juuri naapureina oma arvonsa, hyvässä naapuruussuhteessa otetaan toinen huomioon, mutta ei nöyristellä.

Arvoisa juhlaväki

Karjalaisuus istuu osalle meistä paremmin kuin toisille. Vaikka osa ihmisen juurista olisikin Karjalassa, ei karjalainen kulttuuri välttämättä tunnu sävyltään siltä omimmalta. Evakkojen lapset ovat menneet naimisiin Suomen eri heimojen jälkeläisten kanssa, joka on osaltaan sekoittanut ja rikastanut perinteitä. Omien vanhempien suhtautuminen menneisiin polviin ja perintöön vaikuttaa paljon taustakulttuuriin sitoutumiseen. Toisaalta ilman suoranaisia karjalaisia juuriakin voi karjalaisuus tuntua henkiseltä kodilta.

 Omat juureni ovat isän puolelta Talissa ja äidin puolelta Viipurissa. Meillä kotona karjalaisuus välittyi monen arkisen asian, kuten ruokien ja juhlatapojen kautta. Samoja tapoja noudatetaan nyt omassa kodissani ja kolme lastani tuntevat hyvin karjalaisen taustansa. meille voi aina tulla myös ilmoittamatta ja silloin lautanen katetaan tulijallekin. Karjalanpiirakoiden rypyttäminen sujuu jo hyvin kahdelta vanhemmalta ja 4-vuotias Ristokin on jo kehittymässä mestariksi.

 Omasta ja Karjalan Liiton puolesta toivotan teille kaikille oikein antoisaa juhlaa ja mukavaa syksyn jatkoa. Eiköhän mennä kahville ja haastella siellä lissää.