Karjala-lehti nro 10,  6.3.2014

Omien juurien etsiminen on tällä hetkellä muodikasta. Suuret ikäluokat täyttävät yhdessä vanhempiensa kanssa arkistojen sekä kirjastojen lukusalit. Menneinä aikoina eritoten hallitsijoilla ja muilla historian merkkihenkilöillä on ollut halua ja tarvetta selvittää sukulaisuussuhteitaan. Sukututkimuksen avulla pystyttiin osoittamaan todeksi polveutuminen merkittävistä esi-isistä.

Sukututkimus on nähty perinteisessä merkityksessään historian aputieteenä. Historiantutkimus on käyttänyt sen antamia tuloksia hyväkseen luodessaan selitystä menneisyydestä. Sukututkimuksen merkitysarvo on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut olennaisesti, koska historiantutkimuksessa perinteisen suurmiesten ja heidän aikaansaannoksiensa tutkimuksen rinnalle on tullut yhä enenemissä määrin mikrohistorian eri osa-alueet. Omasta suvusta halutaan saada tietoon niin sen synkät kuin iloisetkin salaisuudet. Mitkä niistä meillä on oikeus saada tietoomme ja kenen toimesta?

Euroopan unionin komissio laati 25.1.13 ehdotuksensa henkilötietojen suojaa koskevaksi uudeksi lainsäädäntökehykseksi. Uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa yksilön oikeuksia omiin henkilötietoihinsa. Ehdotuksen on koettu uhkaavan Suomen sukututkimusta ja Suomessa toimivien sukuseurojen toimintaa. Muun muassa Sukuseurojen keskusliitto on ilmaissut huolensa asetusluonnoksesta. Keskusliiton mukaan siitä ilmenee tarpeettoman tiukka lähtökohta henkilötietojen käsittelylle sekä tietämättömyys historiallisen ja sukututkimustiedon keräämisestä ja julkaisemisesta.

Suomessa tällä hetkellä voimassaolevien sääntöjen mukaan sukukirjaa koottaessa tiedot lähetetään henkilölle tarkastettaviksi ja hänelle kerrotaan tietojen julkaisemisesta sukukirjassa. Uudistuvan EU-asetuksen esityksessä vaaditaan yksilöityä, tietoista ja nimenomaista suostumusta. Suostumista koskevilla artikloilla pyritään vahvistamaan yksilön oikeuksia omiin henkilötietoihinsa. Keskusliitto arvioi, että suostumuksen vaatiminen edellyttäisi 90 prosentin tietojen poistamisen sukurekisteristä. Käytännön tasolla tämä tarkoittaisi sitä, että sukukirjojen tekeminen rajoittuisi ainoastaan edesmenneiden henkilöiden tietoihin.

Tietosuojalainsäädännön uudistus on vielä kesken. Euroopan unionin tavoitteena on saada uudistus valmiiksi vielä tämän vuoden aikana. Huolenaihe uudistusta kohtaan on ymmärrettävä, etenkin kun asialla on vielä kaksi puolta. Yksilöllä on oikeus määrittää missä ja milloin hänen henkilötietojansa käytetään. Eritoten internetin aikakaudella yksilönsuoja on erityisen tärkeä. Internetissä tieto leviää aiempaa nopeammin. Toisaalta
jälkipolville tulee säilyttää mahdollisuus saada tietää esi-isistänsä. Kun joku sukututkimuksen ketjussa haluaa suojata tietonsa, katoaa tällöin jälkipolvien mahdollisuus jäljittää sukunsa juuret. Miten pystymme turvaamaan sekä yksilön oikeudet että sukututkimuksen aseman? Voisiko sukututkimukseen liittyvässä tulevassa lainsäädännössä tehdä samoin, kuten laissa koskien hedelmällisyyshoitoja. Tässä luovuttajan täydellisestä anonymiteetistä luovuttiin ja annettiin jälkipolville oikeus tietyn ajan jälkeen tietää luovuttaja.