Vietimme pari viikkoa sitten talvisodan päättymisen muistojuhlaa Haminassa. Ensi vuonna 13.3 sen päättymisestä tulee kuluneeksi 75 vuotta. Suomi taisteli uljaasti, vaikka menetykset mieshengissä olivat mittavia. Suomalainen sisu ja yhtenäisyys, yhdessä olemme enemmän – ajattelu oli sodanajalle leimaavaa. Sota yhdisti suomalaiset. Sodan alkaessa tuskin kukaan uskoi Suomen puolustuksen kestävän viikkoa paria pidempään. Itsenäisyytemme säilyi. Tästä saamme kaikki kiittää sotiemme veteraaneja.

Nyt 75 vuotta myöhemmin puolustuspoliittinen keskustelu Suomessa käy jälleen kerran kuumana. Ukrainan kriisi on avannut niin eurooppalaisten kuin suomalaistenkin silmät. Kuinka lähellä Eurooppa on uutta sotaa?

Sodankäynti on muuttanut maailmalla muotoaan vuosikymmenien aikana. Talvisodan muistot mielessä ja Ukrainan kriisi reilun 1000 kilometrin päässä, mietitäänpä sitten minkälaista liittoutumista tai ei, on hyvä muistuttaa oman, uskottavan puolustuksemme tärkeydestä. Siitä ei saa tinkiä, vaikka nykyiset taloudelliset reunaehdot ovatkin olemassa. Olemme EU:n ja YK:n kautta monessa toiminnassa ja kriisinhallinnassa mukana, jotka osaltaan pitävät meidät ajan tasalla maailman ja omasta varustelumme tasosta.

Tärkeintä käynnissä olevan kriisin osalta on muistaa, että maltti on valttia. Suomen tulee säilyttää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin. Venäjä ei ole tästä poikkeus.