Mikä meitä riivaa?
09.03.2015 | Ajankohtaista, Kirjoitukset
(Julkaistu Karjala-lehdessä tammikuussa 2015)
Järkyttävä terrori-isku Pariisissa on saanut meistä monet pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Mistä pahuus johtuu? Mikä ajaa tappamaan toisia ihmisiä?
Ihmiskunnan historia on verinen ja sotaisa. Sodan motiivina on ollut milloin uskonto tai valta, milloin luonnonrikkaudet. Suomessa karjalaiset jos ketkä ovat joutuneet kokemaan sodan mielettömyyden. Historian saatossa rajaa on siirretty niin itään kuin länteenkin. Suomestakin on aikoinaan viety naisia ja lapsia orjiksi kasakoille.
Mistä pahuus ja tappaminen siis kumpuaa? Kirjailija Jari Ehrnrooth totesi Helsingin Sanomissa:
”ihminen tarvitsee suuremmat arvot, joita hän palvelee. Silloin hän kokee elämänsä tarkoitukselliseksi.” Ehrnroothin mukaan pelkkä onnellisuuden ja hyvinvoinnin tavoittelu ei riitä mielekkään elämän päämääräksi.
Osaltaan tästä on kysymys myös terrorismissa. Satiirilehti Charlie Hebdonin toimitukseen iskeneet veljekset ajattelivat että murhaamalla ”vääräuskoisia” he tekevät Jumalan työtä. He ylensivät itsensä jumalan sotureiksi joilla on oikeus tappaa suuremman asian puolesta.
Tästä näkökulmasta myös nuorten miesten lähteminen taistelemaan konfliktialueille esimerkiksi ISIS:n riveihin tulee ymmärrettävämmäksi, muttei hyväksyttäväksi. Tarve löytää elämälle merkityksellisyys ja tarkoitus saa monet nuoret miehet jättämään mukavan ja turvallisen elämänsä Euroopassa ja vaarantamaan henkensä. Ääriliikkeet ammentavat voimansa elämäänsä turhautuneista ja toivottomista ihmisistä.
Pariisissa järjestetty marssi rauhan ja sananvapauden puolesta oli osoitus siitä miten traagiset tapahtumat yhdistävät ihmisiä. Eri maiden johtajien kävely käsikkäin yhteisten arvojemme puolesta pitkin Pariisin katuja kuvasti oivallisesti myös sitä mistä Euroopan Unionissakin on lopulta kyse. Yhteisistä arvoista. Unioni on saanut alkunsa rauhan aatteesta. Rauhanprojektina EU on ollutkin mitä onnistunein mistä todistaa myös unionin saama Nobelin rauhanpalkinto. Euroopan Unioni on rohkaiseva esimerkki siitä että kykenemme ottamaan oppia historiasta. Saksan ja Ranskan välinen sota on nykyisin täysin absurdi ajatus.
Uutisia seuratessa tulee helposti olo että maailma muuttuu yhä vaarallisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Tiedonvälityksen kehittymisen myötä maailma on muuttunut koko ajan pienemmäksi. Kaukaisetkin tapahtumat tulevat tietoomme lähes reaaliajassa. Tämä muutos on tuonut konfliktit ja onnettomuudet entistä lähemmäs meitä. Tiedon lisääntyessä ajattelemme helposti että myös sodat koko ajan lisääntyvät, vaikka todellisuudessa sotia on huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Väkivallan ja uhkailun edessä ei pidä taipua, vaan vapautta on puolustettava päättäväisesti. On silti lohdullista huomata että asiat eivät koko ajan mene huonompaan suuntaan vaikka siltä joskus tuntuisikin. Diplomatia on hyvä asia.
Marjo Matikainen-Kallström
Karjalan liiton puheenjohtaja