(Julkaistu TEK:n lehdessä lokakuussa 2014)

Vain osaamiseen panostamalla Suomi voi menestyä myös tulevaisuudessa. Kuulostaako tutulta? Koulutukseen ja osaamiseen panostaminen on mantra jota kuulee yhteiskunnallisessa keskustelussa tämän tästä. Ja ihan syystä. Melko raaka-aineköyhän, pienen ja syrjäisen maan polku vauraaksi teollisuusmaaksi on kivetty koulutuksella. Tästä huolimatta juuri aikaansaadussa eläkeratkaisussa korkealle koulutukselle ja omaan osaamiseen investoimiselle ei anneta sen ansaitsemaa arvostusta.

Tulos on korkeakoulutettujen näkökulmasta epäoikeudenmukainen, koska se ei sisällä ennen vanhuuseläkeikää saatavaa korotettua karttumaa. Yliopisto- ja korkeakoulutetut tulevat myöhemmin työelämään, mutta uudessa mallissa eläkkeiden korvausasteet alenevat niillä, jotka jatkavat vähintään 65-vuotiaaksi verrattuna niihin jotka lopettavat ennen eläkeikää. Tämä ei edistä työurien pidentämistä, mikä oli uudistuksen keskeinen tavoite.
Korkeakoulutettujen kaltoin kohtelu herättää kysymyksen, kannattaako Suomessa kouluttautua mahdollisimman pitkälle? Minkälaisen viestin ratkaisu antaa ura- ja koulutusvaihtoehtojaan punnitsevalle nuorelle?

Minulle kannustavuus on tärkeä arvo. Työnteosta, yrittämisestä ja itsensä kehittämisestä tulisi aina palkita. Siksi olen pettynyt, ettei todellisuus tässä kohtaa vastaa juhlapuheiden yleviä tavoitteita.

Marjo Matikainen-Kallström
TEK:n hallituksen puheenjohtaja