Kamanat kohottukohot
lakin päästä laskematta
kynnykset alentukohot
kengänkannan koskematta

Terve tänne tultuanne
suuri valtavierahamme
juhlahetkemme iloksi
päivän kuulun kunniaksi

Arvoisa juhlaväki, hyvät kuulijat, karjalaisten suuri heimo,

Näin Kalevalan 180-vuotis-, Kantelettaren 175-vuotis kuin Karjalan liiton 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi minulla on Kantelettaren mukaisesti ilo toivottaa teidät tervetulleeksi tähän Kalevalan ja karjalaisuuden päivän juhlaan. Samalla päivä on myös suomalaisen kulttuurin päivä. Vuosi 2015 on Karjalan liitossa myös karjalaisen sanankäytön teemavuosi.

Kalevalan ja karjalaisuuden päivä antaa meille tilaisuuden osoittaa arvostusta kulttuuriperinteellemme. Minusta se on tärkeää, koska jos me emme sitä arvosta, ei kukaan mukaan arvosta. Kalevala on eepos, joka on syntynyt karjalaisten, pääasiassa karjalankielisten ihmisten runoista ja lauluista. Karjala on siis Kalevalan ja Kantelettaren koti.

Kalevalamittaa viljelevällä runolaululla on Karjalassa vahvat perinteet. Mutta miksi juuri Karjalassa? Syitä runolaulun säilymiseen ja elinvoimaan juuri Karjalassa on etsitty syrjäisestä sijainnista, ortodoksisen kirkon sallivuudesta ja kansan lukutaidottomuudesta. Karjalassa laulettiin erityisesti ns. sankarirunoja: kertomuksia Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kosintaretkistä ja seikkailuista, sammon taonnasta ja ryöstöstä.

Kalevalalla on ollut aikanaan valtava merkitys Suomen kansallisen identiteetin rakentamisessa.
Kalevalan ilmestyessä Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta ja vuoteen 1809 saakka Suomi oli ollut osa Ruotsin valtakuntaa. Karjalainen kansanrunous otettiin peruskiveksi myös suomenkielistä sivistystä rakennettaessa. Kalevalasta tuli Suomen menneisyyden, kansallisuuden, kielen ja kulttuurin tunnuskuva. Se herätti kiinnostusta myös ulkomailla ja nosti pienen, tuntemattoman kansan muiden eurooppalaisten tietoisuuteen.

Kalevalan vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, taiteisiin ja tieteisiin on ollut merkittävää. Se on jättänyt jälkensä kuvataiteisiin, kirjallisuuteen, teatteriin, tanssiin ja musiikkiin. Se elää populaarikulttuurissa, elokuvissa, sarjakuvissa, peleissä ja mainoksissa. Kalevala on merkinnyt eri aikoina eri asioita, ja se on synnyttänyt erilaisia vahvoja tulkintoja. Kalevalakin elää ajassa.

Uskon että myös 2010-luvun monikulttuurisessa Suomessa Kalevalalla ja karjalaisella kulttuurilla on oma tärkeä osansa kansallisen identiteetin vahvistamisessa. Myöskään Karjalan alueen runot, tarinat ja myytit eivät aikanaan syntyneet tyhjästä, vaan vuosituhansia kestäneen kulttuurivaihdon hedelmänä. Kalevalan runoissa kaikuvat samat tarinat kuin monien muiden kansojen legendoissa: kreikkalaisen mytologian Odysseuksessa ja Iliaksessa, saksalaisessa Nibelungenliedin tarinassa ja Viron Kalevipoegissa.

Karjalaisen taiteen ja kulttuuriperinnön tuntemusta ja tutkimusta lisäämällä voimme osoittaa myös Suomeen muuttaneille maahanmuuttajille, että suomalaisuus on muutakin kuin vain länsimaista kulutuskulttuuria. Suomalainen kulttuuri on monikerroksellista ja historiaan ankkuroituvaa.

Tämän juhlan esiintyjät ovat kaikki Karjalan Liiton jäsenyhdistysten edustajia. Maire Härus Karjalaiselta näyttämöltä esittää runonlausuntaa jollakin kaakkoismurteella, joita kansansuussa tunnetaan yhteisesti karjalanmurteena ja vielä aivan juhlan lopuksi vielä uudempaa kalevalaista runoutta. Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Suimu-ryhmä esittää meille 3-5-vuotiaiden tarmokkuudella kansantanssia. Heitä ohjaavat Tiina Stockus ja Marja Toivonen. Heidän jälkeensä kuulemme Etnomusikologi Karoliina Kantelisen luentokonsertin. Karoliina on perehtynyt karjalaiseen kansanmusiikkiin ja kalevalaiseen laulutapaan. Hän myös säveltää ja laulaa mm. Värttinät yhtyeessä.

Oikein hyvää Kalevalan ja karjalaisuuden päivää teille kaikille!