Olen ollut tekemisissä energia-asioiden kanssa yli kaksikymmentä vuotta niin siviilityön kautta kuin poliitikkonakin. Viime viikkoina keskustelu ydinvoimasta ja erityisesti Fennovoiman Hanhikiven hankkeesta on käynyt kuumana. On selvää että ydinvoima herättää paljon tunteita. Näinkin tärkeästä ja vakavasta aiheesta tulee kuitenkin keskustella faktojen eikä mutu-tiedon pohjalta.

1. Fennovoima on suomalainen yhtiö ja Hanhikiven voimala suomalainen hanke. Hanke lähti liikkeelle suomalaisten yritysten ja kuntien aloitteesta. Enemmistö yhtiön omistajista on suomalaisia – rakentamisen ehtona on vähintään 60 % kotimainen omistus ja tätä valvotaan yritysostolain kautta. Yhtiötä valvoo Suomen Säteilyturvakeskus (STUK). Yhtiön johto on suomalainen ja pääosa työntekijöistä on suomalaisia ja sen on noudatettava Suomen lakeja. Lisäksi voimala sijaitsee Suomessa. Tuotettu sähkö käytetään Suomessa suomalaisten yritysten ja tavallisten suomalaisten ihmisten tarpeisiin. Venäjällä ei ole nyt eikä kriisitilanteessa mitään keinoa painostaa Suomea Fennovoiman avulla.

2. Hanhikiven voimalalla tulee olemaan valmius käyttää myös muualta kuin Venäjältä tuotua uraania. Esimerkiksi Neuvostolisenssillä tehtyihin Loviisan voimaloihin on vuosien varrelta hankittu uraania ympäri maailman, muun muassa Espanjasta.

3. Voimalaitos vähentäisi Suomen energiariippuvuutta Venäjästä. Suomi tuo vuosittain yli 40 % energiastaan Venäjältä. Venäjän osuus Suomen raakaöljytuonnista oli viime vuonna 85 % ja kivihiilen tuonnista 54 %. Suomeen tuodusta kaasusta 98 % oli venäläistä alkuperää vuonna 2013. Tuontienergia on maksanut nettona viime vuosina noin 7 miljardia euroa vuodessa. Voimala maksaisi omistajilleen yhteensä noin 4-6 miljardia. Ei ole loogista samaan aikaan vastustaa sekä Venäjältä tuotua energiaa että lisäkapasiteetin rakentamista suomalaiseen sähköntuotantoon. Tarvitsemme voimalaa nimenomaan perusenergiatuotantoon vähentämään tuontia Venäjältä.

Totta on, että Ukrainan sodan ja Venäjän käytöksen takia näkisimme mielellämme laitostoimittajan ja rahoittajan tulevan muualta kuin Venäjältä. Toisaalta tässäkin tapauksessa merkittävä osa automaatiosta ja komponenteista tulee muualta kuin Venäjältä. Energiainvestoinnit ovat kuitenkin hyvin pitkän tähtäimen investointeja. Pelkästään voimalan rakentaminen vie vuosia ja käyttöikä olisi noin 50–60 vuotta. Tässä ajassa maailmanpolitiikassa ehtii tapahtua paljon sellaista mitä emme voi vielä tietää. Tärkeää on että teemme ja perustamme energiahuoltomme Suomen lainsäädäntöön ja turvallisuuteen.

Fennovoiman laitostoimittajan valinta on puhtaasti yrityksen asia. Tähän ei ole TEM tai elinkeinoministeri Vapaavuori vaikuttaneet. Fennovoima on tältä osin täydentänyt periaatepäätöstä valtioneuvostolle. Tämä täydennetty periaatepäätös on parhaillaan talousvaliokunnan käsittelyssä. Mitä tulee puheisiin voimalan ”vanhoista suunnitelmista” STUK on todennut suunnitelmat riittäviksi tässä vaiheessa. Varsinaiset suunnitelmat ja sopimuksen edellytykset tulevat tarkan arvioinnin kohteeksi aikanaan rakennuslupavaiheessa.

Myös toiseen viime päivinä keskustelua herättäneeseen asiaan, Venäjän ja Suomen yhteistyösopimukseen ydinenergiasta, liittyy väärinkäsityksiä. Sopimuksen allekirjoittamisesta on päättänyt Suomen hallitus ja se kuka ministereistä kulloinkin hallituksen puolesta hallituksen tekemiä sopimuksia allekirjoittaa ei ole asian kannalta mitään merkitystä.

Valtioiden välisen ydinenergiasopimuksen valmistelu aloitettiin jo ministeri Häkämiehen aikana, kauan ennen kun Rosatomin mukaantulosta Fennovoiman hankkeeseen edes tiedettiin. Sopimuksen solmimisen ensisijainen tarkoitus on taata Loviisan voimalaitosten ydinpolttoainehuollon sujuvuus ja muut ydinturvallisuuteen liittyvät kysymykset. Meillä on vastaavia sopimuksia myös muiden maiden kanssa.

Marjo Matikainen-Kallström
Kansanedustaja
Talousvaliokunnan varapuheenjohtaja