Matematiikka elää Suomessa kriisin aikaa. Juuri julkaistun Pisa-tutkimuksen tulokset ovat karua kertomaa: Suomi ei ole enää kärkikymmenikössä. Matematiikan lukijoita on vähän, ja on epävarmaa, riittääkö niitä Suomessa tulevaisuuden aloille. Oppiaineen lukijoiden taso on laskenut ja eritoten hyvien tyttöjen määrä vähentynyt. Miksi matematiikka ei kiinnosta nuoria?

Yksi syy on varmasti nuorten asenteissa. Matematiikka vaatii kovaa työtä. Erityisesti, jos sitä opiskelee lukiossa pitkänä. Nuoret ovat monesti liikkeellä ”kaikki heti mulle nyt” – asenteella eikä heiltä välttämättä löydy matematiikassa tarvittavaa pitkäjänteistä asennetta. Toinen syy löytyy matematiikan opetuksesta. Suomessa matematiikan opettamisen taso on laskenut. Suomalaiset opettajat eivät käy yhtä hanakasti kuin muunmaalaiset kollegansa täydennyskoulutuksissa, ja aika on mennyt opetusmetodien ohitse.

Opetusmetodien kohdalla löytyvät tulevaisuuden suuret haasteet. Meidän tulisi keskittyä ”Mitä opetetaan?” rinnalla myös siihen ”Miten opetetaan?”. ”Miten opetetaan?”- mentaliteetti nimittäin määrittelee tulokset. Opetusmetodien on palveltava käsillä olevaa digitaalista vallankumousta, jonka aikana yhteiskunta muuttuu rajusti. Digitaalinen vallankumous johdattaa meitä kohti uusteollistumista ja uniikkia teknologiaa. Nämä yhdessä vaikuttavat paljon tulevaisuuden aloihin ja määrittävät tarjolla olevien työpaikkojen luonteen. Meillä tulee olla tarjolla osaajia tulevaisuuden aloille. Sen takia olisi ensisijaisen tärkeää, että kouluissa opinto-ohjaajat kertoisivat nuorille, kuinka monella eri alalla matematiikkaa tarvitaan, kun he tekevät päätöksen lyhyen ja pitkän matematiikan välillä. Lyhyen matematiikan valitseminen sulkee oven useimmilta aloilta. Opinto-ohjaajat ovat keskeisessä asemassa siinä, että saamme matemaattisesti lahjakkaat nuoret jatkamaan lupaavaa polkua matematiikan ihmeellisessä maailmassa.