Kirvu-juhla 11.8.13 Orimattila

Marjo Matikainen-Kallström, Karjalan Liiton puheenjohtaja

”Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia” Näin Eino Leino

Hyvät heimosisaret – ja veljet, hyvät ystävät,

Vanhan Suomen Kirvu tuo minulle mieleen monet huopatehtaat, jotka ammensivat hyvinvointia koko Suomelle, mutta erityisesti karjalan kansalle. Perimätieto kertoo, että isosedälläni oli huopa- tai huopatossutehdas Kirvussa ja isoisäni oli myös siellä töissä. Yrityksen tai tehtaan koosta, volyymista tai muista yksityiskohdista ei minulla ole mitään tietoa. Valitettavasti kukaan ei ole enää kertomassa näitä asioita.

Silloinkin erikokoiset yritykset pitivät Suomen rattaat pyörimässä. Tilanne ei ole siitä muuttunut mihinkään. Nyt nykyisen Suomen ja hallituksen budjettiriihen alla on hyvä ja tärkeää peräänkuuluttaa työllistäviä päätöksiä. Se tarkoittaa sitä, että yritysten elinehtoja parannetaan. Myös pienten yritysten omistaminen ja rahoittaminen on tehtävä nykyistä houkuttelevammaksi. Väitän, että suomalainen yhteiskunta on muuttumassa siihen suuntaan, että hyvinvointimme tulee entistä enemmän pienempien yritysten kautta. Perinteinen suurteollisuus elää rajua rakennemuutosta kansainvälisen kilpailun puristuksessa ja tulee työllistämään entistä vähemmän ihmisiä tulevaisuudessa. Nykyiset irtisanomiset kertovat karua kieltään tästä. Lisäksi tulee muistaa, että pelkästään palvelemalla toisiamme olemme kohta Kreikan tasolla. Uutta, luovaa, innovatiivista ja muihin maihin vietäviä tuotteita on keksittävä kiireesti.

Hyvät kirvulaiset,

Karjalan Liitto vietti vuotuisia kesäjuhliansa tänä vuonna Porissa. Heimomme väkeä oli runsaasti paikalla, ehkä näinkin siellä osan teistä ja ehdimme pikaisesti pakisemaan kuulumiset. Liitto veti hieman henkeä heinäkuun, mutta nyt alkaa taas olla täysi tohina päällä. Valmistautuminen syksyn tohinoihin, ensi kevään liittokokoukseen ja Lappeenrannan kesäjuhlille on alkanut. Kesä on kuitenkin ollut täynnä seurojemme toinen toisiaan upeampia ja juhlavampia kesäjuhlia ja tapahtumia.

Pitäjäseurat ovat yksi Karjalan Liiton kantavista voimavaroista. Pitäjäseurat pitävät omalla aktiivisuudella karjalaisuutta yllä ja tuovat oman alueensa karjalaiset säännöllisesti yhteen. Pitäjäseuran yhtenä tarkoituksena on olla kotiseudultaan siirtyneiden karjalaisten välisenä yhdyssiteenä ja toimia heidän taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Ilman seurojen toimintaa karjalaisuuden vaaliminen paikallisella tasolla ja yhteisöllisyys heikentyisivät merkittävästi. Tässä te, hyvät Kirvun pitäjäseuran jäsenet ja aktiivit, teette korvaamatonta työtä.

Kirvun pitäjä sijaitsi, niin kuin tiedätte, nykyrajan tuntumassa pohjoisella Kannaksella. Kirvu kuului Jääsken suureen seurakuntaan, josta se erosi omaksi seurakunnakseen 1858.  Pitäjän nimen synnystä on tarinoita kansanperinteessä. Kuten tiedämme, vanhan asutustarinan mukaan,karjalaiset soutivat aikoinaan kahdella veneellä Vuoksea ylöspäin. Kun karjalaiset tulivat kohtaan, jossa vedet haarautuivat, syntyi heidän keskuuteen erimielisyyttä kulkusuunnasta. Yksimielisyyteen ei päästy ja niin pienempi venekunta kirposi joukosta. Heitä alettiin kutsua kirvulaisiksi, ja heistä koko pitäjä sai nimensä. Tämä pienempi venekunta muodosti yhden vanhimmista karjalaisyhteisöistä ja oli yksi elinvoimaisimmista pitäjistä. Kirvussa asui aito karjalaisuuden henki. Tämä henki on myöhemmin siirtynyt tänne Orimattilaan, jossa on vuoden 2011 tilastojen eniten alun perin Kirvussa syntyneitä. Orimattilan lisäksi teitä kirvulaisia on ainakin Lahdessa, Helsingissä, Mäntsälässä, Imatralla ja Hyvinkäällä.

Hyvät ystävät!

Onni tulee yhteisöllisyydestä, siitä, että kuulutaan johonkin. Ihminen kokee yhteisöllisyyden tunnetta sukuun, tietylle paikkakunnalle, maakuntaan tai maahan. Saman kulttuurin ja yhteisön parissa kasvaneet jakavat yhteiset arvot, historian, kielen, perinteet ja tavat. Samaan yhteisöön kuuluvien identiteetin ainekset ovat muovautuneet historian saatossa useiden sukupolvien aikana. Pitäjäseurat ovat esimerkillisiä yhteisöllisyyden tunteen jatkajia. Tapahtumia järjestetään, yhteen kokoonnutaan ja pitäjän veljiä ja sisaria autetaan. Pitäjäseurojen käsissä karjalainen kulttuuri ja heimoaate voivat hyvin. Pitäjäseurat ovat yhtä kuin sen jäsenet. Kirjo on laaja, mutta sitäkin arvokkaampi. Vanhempaa väkeä poistuu iän myötä, mutta tilalle tulee uusia, juuristansa kiinnostuneita karjalaisia sekä yleensä karjalaisuudesta kiinnostuneita. Kuuluminen pitäjäseuraan on enemmän kuin vain jäsenyys. Se on monelle koti ja paikka, jossa vaihtaa kuulumisia ja muistella menneitä. Tämä on karjalaisuuden edistämistä ja tuleville sukupolville työn tekemistä.

Sukupolvien vaihtuessa myös pitäjäseurat muuttuvat ja muuttavat toimintaansa. Muutos on aina mahdollisuus ja tie jollekin uudelle. Karjalaisuus on elämistä ajassa menneitä muistaen ja kunnioittaen.

Suomen suvi on kääntynyt jo reippaasti elokuun puolelle, mutta täytynee todeta, että kyllä Suomen kesä on tänä vuonna näyttänyt parhaat puolensa. Lämpöä ja kauniita kesäpäiviä on riittänyt. Nyt ollaan jo elonkorjuuvaiheessa ja ainakin Uudellamaalla kuljetaan parisen viikkoa etuajassa.

”Jo pilvihin taivas peittyy ja paljas rannan puu, tuul’ laineita ärjyen nostaa, keto kukkiva kellastuu. Suven hertas ja hempeä aika, se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltomaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen- kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen!”

Eino Leinon runon ”Syyslaulu neidolleni” haluan toivottaa kaikille vielä mukavia juhlia ja lähestyvää syksyä!