Ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuus laukaisi kiivaan keskustelun lintsaajista, sairaiden rankaisemisesta ja suomalaisten työmoraalista.  Keskustelu on aina paikallaan. Tärkeää on kuitenkin välttää eipäs-juupas asetelmia ja mieluummin lähteä etsimään ilmiön syitä ja ennen kaikkea pyrkiä ratkaisemaan syiden taustalla olevia ongelmia.

Miten selitetään esimerkiksi se, että lyhyitä sairaslomia esiintyy suurin piirtein saman verran kaikissa ammateissa, sen sijaan eri yritysten välillä on suuriakin eroja? Olisiko työilmapiirissä, työviihtyvyydessä ja johtamiskulttuurissa eroja. Jos maanantaisin on runsaasti poissaoloja, sairaspäivän palkan pidätystä tehokkaampaa ja inhimillisempää
olisi ehkä hoitoonohjaus.

Monet ovat viitanneet Ruotsissa jo pitkään voimassa olleeseen karenssipäivä käytäntöön. Tosin kokemuksia etsiessä ei tarvitse mennä rajan taa, meilläkin on aloja, joilla tesissä säädetään karenssipäivä. Toistaiseksi mikään tutkimus ei näytä tukevan karenssipäiväkäytäntöä ainakaan laajemmin, pikemminkin päinvastoin.

Lopulta sairaspäivien käytön herkkyyteen tuntuu eniten vaikuttavan työpaikan ilmapiiri: onko minusta kiva käydä töissä, voinko itse vaikuttaa työhöni, kuunteleeko pomo minua ja ehdotuksiani, saanko apua ja tukea sitä tarvitessani. Osataanko Suomessa oikeasti johtaa? Pitäisikö opetella?

Marjo Matikainen-Kallström
puheenjohtaja, TEK