Hyvät juhlavieraat, heimoveljet ja sisaret, karjalaisen kulttuurin ystävät
Hyvät valtionkirkkojemme edustajat, Lahden kaupungin edustaja, juhlapuhujamme

Tämän juhlaviikonlopun aikana on mieleeni tullut muutamankin kerran karjalainen sanonta ”Eihän lustii oo, jos ei sitä pietä!” Sillä mehän olemme pitäneet lustii täällä kesäjuhlilla koko porukan voimin.

Meillä on taas ollut aivan mahtavia tilaisuuksia ja tapahtumia tämän viikonlopun aikana kesäisessä Lahdessa. On ollut tunteita ilosta ja riemusta suruun ja haikeuteen, uteliaisuudesta oivallukseen ja kysymyksistä vastauksiin. On kaivauduttu maan alle ja nähty häivähdys tulevaisuudesta.

Totta kai juhlavieraat, juuri te kaikki, vasta tekevät juhlasta ikimuistoisen. Valtava kiitos kuuluu juhlien taustavoimille Karjalaisseurojen Lahden piirille, järjestäjille, Lahden kaupungille, seurakunnille, varuskunnalle, lahtelaisille yrityksille ja hteistyökumppaneille ja muille paikallisille toimeliaille talkooporukoille. Liiton varapuheenjohtaja Maija-Liisa Lindqvist, joka on toiminut juhlien pääorganisaattorina ja hänen koko tiiminsä ovat tehneet pitkää päivää kesäjuhlien onnistumiseksi. Ilman teitä emme olisi selvinneet näistä varsin mittavista järjestelyistä. Ja tietenkin Karjalan Liiton toimiston väki – taas kerran: kiitos tytöt panoksestanne juhlien onnistumiseksi.

Tämän vuoden teemamme ” muotoilu ammentaa perinteestä ja kädentaidoista” on sopinut erityisen hyvin, koska Lahti on vuoden muotoilukaupunkina yhdessä Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kanssa. Karjalaiset kesäjuhlat on ollut teemansa myötä osa virallista WDC ohjelmaa. Näin me karjalaiset näymme maailmalla. Kiitokset Lahden WDC muotoilutyöryhmä.

Hyvät ystävät

Karjalan Liitto on tällä hetkellä yksi elinvoimaisimmista liitoista meillä Suomessa. Jäsenmäärämme on lähes 40 000 ja uusia jäseniä saamme poistuneiden tilalle vuosittain tuhansia. Niin kuin kunniapuheenjohtajamme Pertti Viinanen on sanonut: ”Iltaruskosta ei vielä merkkiäkään!”

Menestyvän yhdistyksen, kuten yrityksenkin, taustalla tulee olla hyvin hoidettu talous. Meillä Karjalan Liiton hallituksessa onkin ohjenuorana: ”Suu säkkii myöten!” . Nyt kun valtion talous vaatii menoleikkauksia, oli meidänkin avustuksemme tänä vuonna vaakalaudalla. Yhteistyössä ministeriössä asiaa hoitavan virkamiehen kanssa ja kansanedustajia ahkerasti lobbaamalla, saimme kuin saimmekin avustuksen tälle vuodelle samalle tasolle kuin viime vuosina on ollut. Liiton avustuksen tulisi olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi joka vuosi erikseen tapella.

On kuitenkin selvää, että avustus jossain vaiheessa tulee laskemaan tässä pelkästään huonoja uutisia sisältävässä taloustilanteessa. Yleinen kustannustaso nousee jatkuvasti, esimerkiksi tietyt verot tulevat nousemaan. Siksi meidän on ennakoitava tilannetta ja löydettävä omasta toiminnastamme säästökohteita sekä tehtävä asioita rohkeasti toisin kuin aikaisemmin ja uskallettava jättää jotain tekemättä, hallitusti ja harkiten. Rakenteita on joskus uskallettava ravistella ja löytää uusia, dynaamisia tapoja toimia. Tämä on tehtävä nyt, hyvän sään aikana, siten, että olemme valmistautuneet tulorahoituksen laskuun kun se aika tulee, eikä niin että pakon edessä tulee kiireessä paniikkireaktioita.

Yksi talouteemme vaikuttava tekijä on Karjalaisten Heimotalo. Meille kaikille tärkeän talon kunto on vuosien myötä päässyt rapistumaan ja nyt ollaan siinä pisteessä, että tärkeitä perusremontteja ei voida enää siirtää vahingoittamatta talon rakenteita. Vesi ja lumi on pidettävä ulkona, lämpimän on pysyttävä sisällä, vesijohtojen toimittava ja jäteveden poistuttava.

Heimotalo on 70-luvulla saatu aikaan silloisten Karjalanliittolaisten yhteisellä ponnistuksella ja talkootyöllä. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin on meidän velvollisuutemme ja oikeutemmekin huolehtia tämän perinnön säilymisestä myös tuleville polville. Vielä tämän vuoden aikana on tarkoitus teettää rakennuksesta kuntokartoitus ja tehdä alustava korjausbudjetti. Näiden valmistuttua on aika tehdä aikatauluihin ja rahoitukseen liittyvät päätökset.

Heimotaloa hallinnoi Heimotalosäätiö. Karjalan Liitto, yhtenä suurimmista
osakkeenomistajista ja talon vuokralaisena on aktiivisesti säätiön hallituksen tukena. Heimotalo on Karjalan Liiton ikoni, joka on jätetty meille perinnöksi. Sillä, missä Heimotalo sijaitsee, ei saa olla merkitystä.

Meillä karjalaisilla on vahvoja perinteitä talkootöistä ja aikaan saamisesta, toistemme auttamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Nyt on taas aika kerätä voimat yhteen ja hoitaa Heimotalomme kuntoon.

Hyvät karjalaiset

Talousasioiden lisäksi olemme hallituksessa olleet aktiivisia monessa muussakin asiassa. Rajan taakse jääneet sotilas- ja siviilihautausmaat nousivat viime talvena jälleen kerran puheenaiheeksi. Tällä kertaa aiheen nosti esiin Äyräpään hautausmaata uhkaava kohtalo. Aivan alueen viereen oli suunnitteilla lomakylä, jopa osittain kirkonmäen ja kalmistojen päälle. Kun kuulimme asiasta, teimme heti kirjeen ministeriöön ja itse olin suoraan yhteydessä sekä ulkoministeri Tuomiojaan että tasavallan presidentti Haloseen. Pietarin pääkonsulaatti ja Äyräpään pitäjäseura neuvottelivat tilanteesta paikanpäällä useita kertoja talven aikana. Lopputuloksena on, että tämän hetkisen tiedon mukaan rakennushanketta ei toteuteta aiotulla alueella lainkaan.

Asian nostaminen laajalti julkisuuteen auttaa tiedon jaossa, erilaisten sopimusten esiintuomisessa sekä näkökulmien selventämisessä. Toivottavasti julkisuus myös ehkäisee vastaavia tapauksia tulevaisuudessa. Tämä tapaus osoittaa, että sitkeydellä ja neuvottelemalla voidaan asioita hoitaa myös rajan takana Venäjällä.

Toinen ongelmia tuottanut Venäjän toimenpide on siellä säädetty asetus, jonka perusteella Venäjän rajalla on leveä kaista, Suomen kohdalla lähes koko luovutetun Karjalan levyinen, jolla ulkomaalaiset eivät saa omistaa maata ja liikkumistakin on rajoitettu. Mikäli ulkomaalaisen omistamaa kiinteistöä ei ole myyty valtiolle tämän vuoden tammikuun yhdeksänteen päivään mennessä, Venäjän valtio voi pakkolunastaa sen itselleen.

Karjalan Liitolla ei ole tässäkään asiassa, kuten ei hautausmaa asiassakaan, minkäänlaisia toimivaltuuksia, koska kyse on valtioiden välisestä politiikasta. Myös meille tärkeiden siviilihautausmaiden saaminen valtiosopimuksen piiriin kuuluu näihin asioihin.  Meidän keinomme on olla yhteydessä virallisiin tahoihin, kuten ministeriöihin, lähinnä ulkoministeriöön, ja tasavallan presidenttiin sekä seurata tilanteita tarkasti. Näin olemme toimineet jo usean vuoden ajan, aktiivisesti ja asiapohjalta, ilman populismia ja julkisuutta.

Seuratasolla on tällä hetkellä menossa sääntöuudistusprosessi, johon liittyy kiinteästi jäsenseuroille tehty kysely.  Liitossa on tärkeää, että jäsenemme saavat sanoa mielipiteensä ja ajatuksensa liittyen tähänkin uudistukseen. Jos on oikein ”sukkela” ja vastaa kyselyyn heti, vastaus otetaan vielä huomioon ja pääsee vaikuttamaan uudistukseen. Liiton sääntötoimikunta koostaa ja käsittelee liittoon tulleet ajatukset ja ehdotukset. Seuraavan kerran sitä käsitellään syksyllä hallituksessa ja liittovaltuuston seminaarissa. Lopulliset päätökset aikanaan tekee vuoden 2014 Liittokokous.

Seuratasolla on huomioitavaa myös se, että jäsentemme keski-ikä on kohonnut koko toimintamme ajan. Siksi on selvää, että sukupolvenvaihdos seurojemme ja piiriemme johdossa on väistämätön tosiasia. Karjalainen kulttuurimme tarvitsee jatkuvasti uusia viestinviejiä. Kannustankin kaikkia teitä haastamaan toimintaamme mukaan uusia toimijoita ja antamaan heille vastuuta. Oppipoikia ja kisällejä tarvitaan kasvamaan, jotta saamme uusia mestareita. Aktiivisten tekijöiden kautta karjalainen kulttuurimme elää jatkossakin.

Hyvä juhlayleisö

Karjalan Liiton hallituksella oli eilen kokous täällä juhlapaikalla. Käsittelyssämme oli aloite Karjalaisen evakkoäidin patsaan aikaansaamiseksi. Ajatus on todella hyvä, oikeastaan ihmetyttääkin vain se, ettei sitä ole ajateltu jo aikaisemmin, silloin kun evakkoäitimme olivat vielä keskuudessamme. Patsas kunnioittaa heidän suuriarvoista ja raskasta taivaltaan, kun koti piti jättää Karjalaan ja aloittaa elämä alusta uudella paikkakunnalla, uusissa tuvissa outojen ihmisten ympäröimänä.  Nyt viimeistään on tullut aika toteuttaa hanke. Sille perustetaan muistomerkkityöryhmä, joka vastaa hankkeen toteuttamisesta hallituksen alaisuudessa.

Patsashankkeelle haetaan keräyslupa ja se rahoitetaan keräyksessä saaduin varoin. Patsaan sijoituspaikka on vielä avoin, muistomerkkityöryhmä ottaa varmasti hyviä ehdotuksia vastaan.

Vielä lopuksi

Karjalaiset kesäjuhlat lähenevät loppuaan. Lähtö alkaa olla itkua vaille valmis. Mehän emme kuitenkaan ala vetistelemään, vaan ”Ilo pintaan vaikka sydän märkänis”. Iloisin mielin siis jätämme tällä kertaa jäähyväiset ja jäämme odottamaan seuraavaa tapaamistamme, toivottavasti jo pian, mutta viimeistään vuoden päästä Porissa.

Turvallista kotimatkaa teille kaikille ja oikein hyvää suvea!