Suomessa on paljon yksityisiä ja julkisia toimijoita, jotka tähyävät Kiinan markkinoille. Käytämme yllättävän paljon rahaa näihin erilaisiin projekteihin. Kiinassa meillä on hyvät Suomi-toimijat pääkonsulin johdolla. Sen sijaan  toiminta Suomessa on liian hajanaista ja strategisesti heikosti koordinoitua.

Yksi esimerkki tästä on, että ministeri Tuomioja ensi töikseen päätti ulkoministeriön säästöbuumissa lopettaa Kantonin pääkonsulaatin – siis kasvavilta markkinoilta, joissa oven avaajia tarvitaan. Nyt on usein tilanne, että tieto osasta suomalaisia projekteja ei kulje viranomaistietä pääkonsulille, vaan tieto tulee Kiinan viranomaisilta. Rahaa ja aikaa kuluu liian paljon erilaisissa irrallisissa harjoituksissa. korkealaatuisemman,koordinoidumman ja kohdennetumman toiminnan kautta voisimme saavuttaa paljon enemmän ja
vähemmällä rahalla.

Meiltä suomalaisilta puuttuu Kiina strategia. Siispä esitän, että Venäjä strategian lisäksi teemme myös Kiina strategian. Yhteistyö on avainasemassa niin Suomessa kuin maailmalla. Suomi pärjää Kiinassa vain ja ainoastaan yhteistyöllä.

Valitettavan usein Euroopan sosiaalirahaston tai jonkun muun EU-projektin rahat on kulutettu lyhytnäköisesti. Se lämmittää pari vuotta projektin toimijoita, mutta Suomi-konseptia tällainen toiminta ei lämmitä pitkällä tähtäimellä. Kannattaisin rahoitusehtojen kiristystä – et saa fyrkkaa Kiina-projekteihin, jos et ole Suomi-tiimiin ensin yhteydessä.

Suomalaisilla kaupungeilla ja maakunnilla on ollut liian usein se suomalainen perusajatus – ei kerrota muille. Meidän pitäisi muistaa että kokonaistaloudellisesti tulemme 5 miljoonan yksiköstä 1,4 miljardin yksikköön. Suomen etu ei ole se, että täällä lauletaan Kiina-laulua jokainen erikseen. Kaikille kyllä riittää toimintakenttää. Nyt on kyse siitä miten
saamme käytössä olevat resurssit paremmin käytettyä.