Hyvät Pääkaupungin Valkjärvi-seuran jäsenet, hyvä juhlaväki

Valkjärven pitäjä sijaitsee Karjalan kannaksella lähellä vanhaa rajaa. Myös omat juureni ovat Kannakselta, isäni on Viipurista ja äitini Viipurin maalaiskunnasta. Olenkin käynyt useita kertoja juuri Kannaksen alueella kotiseuturetkillä ja tutustumassa muutenkin Karjalan kannaksen nykymenoon.

Kotiseuturetket, joita Karjalaisseurat ja muutkin tahot tekevät rajan taakse ovat tärkeitä niille, joilla on eläviä muistoja alueelta. Tärkeitä ne ovat myös meille, jotka näin saamme tutustua yhteen merkittävään osaan maamme historiaa. Omat lapseni lähtevät mielellään Karjalan retkille mukaan ja varsinkin Roni-poikani on innostunut alueen historiasta. Kannustankin lämpimästi ottamaan retkille mukaan niin lapset kuin lapsenlapsetkin. Siten aito rakkaus Karjalaan siirtyy sukupolvelta toiselle.

Hyvät ystävät

Karjalan Liiton tämän kolmivuotiskauden teema on ”Karjalaiset yhdessä”. Juuri yhteisöllisyys, yhdessä oleminen ja tekeminen on yksi meidän karjalaisten vahvoja puolia. Emme halua mökkihöpertyä kotona vaan lähdemme kylille tapaamaan muita: ystäviä, tuttuja ja sukulaisia. Varmasti tämä meidän luonteen piirteemme on yksi syy siihen, että tilaisuuksissamme on yleensä paljon väkeä ja iloinen tunnelma.

Vuositeema tänä vuonna on ”Kulttuurit kohtaavat”, ensi vuonna se on ”Käden taidot” ja 2013 ”Karjalainen musiikki”. Oikeastaan voidaan sanoa, että kaikki kolme teemaa käsittelevät samaa aihepiiriä, kaikki kuuluvat tuon kulttuurin suuren sateenvarjon alle.

Kulttuuriministeri Arhinmäki on aivan oikein todennut, että kulttuuri kuuluu kaikille ja sitä on oltava tarjolla koko Suomessa. Karjalan Liiton seuratoiminta on hyvä esimerkki koko maan kattavasta verkostosta, joka tarjoaa myös kulttuuriin liittyviä tapahtumia kaikille halukkaille.

Tänä vuonna kulttuurit ovat kohdanneet monella eri tasolla. Oman maamme eri kulttuurit ovat kohdanneet, toisaalla suomalainen kulttuuri on kohdannut muiden kansojen kulttuureja. Myös eri kulttuurilajit ovat lyöneet kättä tänä vuonna: ruokakulttuuri, liikuntakulttuuri, musiikki, tanssi ja kuvataiteet ovat olleet mukana seurojemme, piiriemme ja liiton tapahtumissa. Erityisesti on pakko mainita, että kun kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi osallistui jälleen Euroopan parlamentin ruokakulttuuripäiville hänen karjalanpiirakkansa kirjaimellisesti vietiin käsistä.

Ensi vuonna nostamme valokeilaan yhden meille rakkaimmista toimintamuodoista, Käden taidot. Mitä kaikkea taitavien käsien luomuksia karjalainen perinne onkaan tuottanut vuosikymmenten myötä. Niitä saamme ihailla niin museoissa kuin yksityiskotienkin aarteina. Vanhat työtavat ja työvälineet tulevat tutuiksi meidän kursseillamme ympäri maata ja jälleen kerran saamme olla jatkamassa esi-isiemme ja –äitiemme perintöä eteenpäin tulevaisuuteen. Myös ensi kesän Karjalaisilla kesäjuhlilla teema on hyvin esillä.

Karjalainen musiikki on vuorossa 2013. Tämän teeman ympärille ollaan vasta suunnittelemassa ohjelmaa, mutta niin kuin jokainen meistä tietää materiaalista ei tule pula!

Hyvät Valkjärvi-seuralaiset

Karjalaisuudesta kumpuava kulttuuri tuottaa vuosi toisensa perästä mitä upeampia ja sisällöltään monipuolisia, tarkkoja ja mielenkiintoisia kirjoja.  Tuntuu, että Karjalan alue on ehtymätön lähde, josta voimme ammentaa ja muistiin kirjoittaa lukemattomista eri aiheista ja näin säilyttää henkistä perintöämme myös tuleville sukupolville.

Karjalaisilla pitäjä- ja sukumarkkinoilla julkistettiin viime viikonloppuna Vuoden karjalainen kirja. Tällä kertaa valinta osui Antti Palomäen kirjaan ”Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen”. Kirja kertoo siirtokarjalaisten vaikutuksesta Suomen asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakenteeseen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun valinta osui väitöskirjaan. Sen tieteellisesti tarkka sisältö on kirjassa saatu oivallisesti helposti luettavaan ja omaksuttavaan muotoon.

Vuoden 2011 karjalainen pitäjä- ja kyläkirja – kilpailun voitti ”Paluu muistojen Muurilaan”, jonka on toimittanut Seppo Pirhonen. Se on huolellisesti koottu katsaus Muurilan kylän vaiheista kivikaudelta nykypäivään.

Jälleen kerran valitsijoilla oli suuri vaikeus päättää voittajakirja runsaasta ja korkeatasoisesta osallistujajoukosta. Tällä kertaa nämä kaksi kirjaa nousivat palkintopallille.

Hyvät ystävät

Tänään teillä on paitsi 50-vuotisjuhla, samalla myös seuranne joulujuhla, mikä sopiikin hyvin näin ensimmäisenä adventtina. Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty, ensimmäinen adventtikalenterin luukku on avattu ja ikään kuin virallinen joulunodotus on alkanut.

Jouluun liittyviä puhtaasti karjalaisia perinteitä ei juuri ole. Joulutavat ovat olleet melko samanlaisia ympäri Suomea, aattona on saunottu ja joulupäivänä käyty kirkossa. Tietysti Karjalassa ortodoksisuus on tuonut omat perinteensä sen vahvoille alueille.

Mielenkiintoinen, vanha karjalainen perinne on ollut naamiokulkueet. Niistä on perimätietoa kahdeltakin eri alueelta, Säkkijärven ja Viipurin maalaiskunnan alueelta ja toisaalta Raja-Karjalasta. Naamioituneet nuoret kulkivat outoihin vaatteisiin pukeutuneina pitkin kyläraitteja talosta toiseen ja pitivät iloa keskenään ja esiintyivätkin taloissa jonkin verran. Säkkijärven alueella puhuttiin ropakoinnista, kun taas Raja-Karjalan ortodoksialueilla puhuttiin Smuutta-perinteestä.

Tämän tavan esiintymisalueet eivät olleet kovin laajoja ja ne olivat selvästi toisistaan erottuvia. Esimerkiksi nuorisojoukkojen kulkeminen saattoi tapahtua jouluiltana tai sitten ”joulujen välillä” eli joulun ja uuden vuoden välisenä aikana.

Kun karjalaiset siirtolaiset asettuivat uusille asuinsijoilleen, erityisesti Lounais-Suomessa tapa jatkui, tosin hiipuen. Alueilla, joilla oli nuuttipukki-perinteitä, nämä kaksi perinnettä sekoittuivat toisiinsa vähän niin kuin virpomisperinne ja pääsiäisnoidat. Kylän taloissa kiersivät niin karjalaiset kuin valtaväestökin samoissa porukoissa.

Joulun aika on monissa perheissä perinteiden kunnioittamisen aikaa. Tämän päivän jouluperinteisiin  liitetään erottamattomasti jouluruuat. Omista lapsuuden jouluista muistan, että aaton vietto alkoi vasta melko myöhään illalla, töiden ja hautakierrosten jälkeen. Sitten illalla katettiin joulupöytä kinkkuineen ja laatikoineen.

Laatikoihin kuului ehdottomasti porkkana- ja lanttulaatikot ja kuuluu vielä tänäkin päivänä. Sen sijaan imelletty perunalaatikko tuli joulupöytäämme vasta mieheni myötä, hänen kotonaan Ruotsinpyhtäällä se oli itseoikeutettu jouluherkku. Vanha perinteinen karjalainen joulunajan herkku maksalaatikko ei kuulunut lapsuuteni jouluihin vaan se oli pikemminkin ympäri vuotinen arkiruoka. Arkiruoka se on edelleenkin, mutta olen tuonut sen myös oman perheeni joulun perinteisiin.

Lapsuudesta muistan myös joulutortut, joiden hillosilmänä oli luumuhillo niin kuin suurin osa suomalaisista tekee varmaan tänäkin päivänä. Perinnetiedon mukaan Karjalassa joulutortut sisälsivät luumun sijasta omenasilmän. Nyt kun omat lapseni ovat pieniä, olen leiponut myös näitä niin sanottuja ”oikeita” joulutorttuja ja kyllä ne ovat hyvin maistuneet tälle uudellekin sukupolvelle.

Hyvä juhlayleisö

Kun yhdistämme teemamme Karjalaiset yhdessä ja Kulttuurien kohtaaminen saamme lopputulokseksi lämpimän ajatuksen yhdessä olemisesta, yhdessä tekemisestä ja läheisistämme huolehtimisesta. Se sisältää myös ihmiset lähipiirimme ulkopuolella, ne joita kohtaamme arjessamme, ne jotka asuvat samassa rapussa ne joita tapaamme työssä tai vapaa-aikana.

Erityisesti joulun aikaan, joka perinteisesti on yhdessäolon aikaa, on hyvä muistaa, että ketään ei jätetä yksin. Ystävällisyys, mukaan kutsuminen ja huomioon ottaminen ovat aineettomia lahjoja, joiden arvo on ihmisyydessä.

Toivotan juhlivalle yhdistyksellenne Karjalan Liiton ja omasta puolestani lämpimät onnittelut. Pirteälle 50 vuotiaalle menestystä jatkossakin! Koko juhlaväelle toivotan hyvää adventtiaikaa ja mukavaa lähenevän joulun odotusta!