”Iloa syksyn pimeyteen” perinneiltamat, Salo
22.10.2011 | Ajankohtaista, Puheet
Hyvät iltamavieraat, hyvät ystävät
Kun puheenjohtaja Juhani Hörkkö pyysi minua tänne teidän iltamiinne tuomaan Karjalan Liiton tervehdystä, oli ensimmäinen kuulemani tilaisuuden työnimi ”Valoa syyspimeyteen”. Seuraavassa viestissä tapahtuman työnimi oli muuttunut muotoon ”Iloa syksyn pimeyteen”. Siis valoa vai iloa? Yritin tarkistaa asiaa netistä, mutta sieltä ei valaistusta löytynyt. Kyselin sitten tietoja puuhanaiseltanne Marja Rautaselta joka valaisi asian minulle: Tällä kertaa syyspimeyteen tuodaan iloa. Valitettavasti viestityksemme taisi erehtyä maata kiertävälle radalle ja sen seurauksena tuloni tänne oli monelle yllätys.
Tämä syksy onkin ollut pimeä ja ikävä sekä päivien harmauden ja lyhyyden vuoksi että maailmalta kantautuvien synkkien uutisten ja ongelmien vuoksi. Kaikki tiedämme kokemuksesta, että kaamos taittuu joulun aikaan ja päivä aloittaa hitaan pitenemisensä. Samoin tiedämme, että päättäjät niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa tekevät parhaansa ongelmien selättämiseksi, ja niin kuin pääministerikin totesi: Vasta tulevaisuudessa näemme ovatko nyt tehtävät päätökset olleet oikeita. Ennustaminen on tällä hetkellä mahdotonta.
Ilo syksyn pimeyteen tulee siis tosi tarpeeseen. Kiitos sen tuomisesta ja luomisesta teille järjestäjille, Karjalaisseurojen Salon piirille! Meistä karjalaisista tuleekin varmaan useimmille ensin mieleen iloisuus, nauravaisuus, vilkkaus ja elämän myönteisyys. Asioita ei jurotella vaan yritetään aina nähdä niistä se parempi puoli. Jos ei se mitenkään onnistu niin todetaan filosofisesti: ”Ilo pintaan vaikk sydän märkänis!” Toisaalta olemme me suomalaiset osanneet vähän toppuutellakin liiallista ilonpitoa: ”Mies tulee räkänokastakin, vaan ei turhan naurajasta”.
Hyvät ystävät
Olin täällä Salossa lähes päivälleen kaksi vuotta sitten 25.10.2009 kun Karjalaisseurojen Salon piiri täytti 60 vuotta. Kerroin teille silloin taistelusta saada karjalan kielelle virallinen asema yhtenä Suomen vähemmistökielenä. Sen taistelun me lopulta voitimme ja kieli sai ansaitsemansa aseman.
Minulla oli silloin pari esimerkkiä siitä miltä kieli kuulostaa ja käännökset niihin. silloin saimme myös nauttia upean karjalankielen näytöksen draamasta. Nyt ajattelin tarkistaa kuinka moni teistä pysyi silloin hereillä puheeni aikana ja kuulustella muutaman lauseen. Muistaako kukaan mitä tarkoitti:
”Taratammo karjalakse” =Puhumme karjalaa.
”sanokkua tervehytty” =”kertokaa terveisiä”
”ellendätgo sinä minnuu ” =”ymmärrätkö sinä minua”
”Akku pärpättäy gu pada” =”nainen puhua porisee kuin pata”
”Vot olet koiranleugu”= kyllä olet koiranleuka
”Tahtotgo ukata minuu?” =tahdotko suudella minua.
Hyvät iltamavieraat
Iltamaperinne on lähtöisin jo 1800-luvulta. Ei siis mikään muodin oikku vaan vakaata suomalaista kansanperintöä. Iltamilla on ollut suuri merkitys kansaa sivistävänä ja valistavana instituutiona mutta ennen kaikkea nuorten ja vanhojen tapaamispaikkana, yhteisön yhteishengen nostattajana ja yhteisöllisyyden kasvattajana. Iltamien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistui yleensä koko järjestävä yhteisö tavalla tai toisella. Laulettiin, soitettiin, näyteltiin tai muuten esiinnyttiin. Jos esiintyminen ei luontunut, oltiin järjestysmiehiä, leipomusten tekijöitä tai puhvetin pitäjiä. Kaikille löytyi oma hommansa.
Television yleistyminen ja maaltamuutto näivetti iltamaperinteen lähes unohduksiin 1960 luvulla. Mutta eihän hyvä asia romukoppaan joutanut. Viime aikoina perinne on elpynyt eri puolilla Suomea ja saanut sekä järjestäjät että yleisön taas liikkeelle. Ja miksei niin olisi? Tämäkin ilta osoittaa, että iltamien vetovoima ei ole kadonnut mihinkään, vaikka olikin välillä vähän hukassa.
Kuten äsken sanoin, kaikille yhteisön jäsenille löytyi kunkin kykyihin soveltuva tehtävä. Minulle sopivimmaksi tehtäväksi valikoitui seistä tässä tuomassa teille Karjalan Liiton tervehdystä. Siispä Karjalan Liiton ja omasta puolestani oikein mukavaa iltamailtaa teille kaikille, hyvää syksyä ja iloa elämään!