Maan alla ja päällä- seminaari
Oulu mining school
EU:n mineraalipolitiikka ja strategiset metallit
24.2.2011 Oulun yliopisto

Lyhennelmä

Kehittyvien talouksien kasvu lisää luonnonvarojen kysyntää. Sen vuoksi materiaalitehokkuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat yhä olennaisempi osa tätä globaalia ympäristötehokkuutta. Kysyntä nostaa raaka-aineiden hintoja, ja luonnonvarojen riittävyys voi nousta yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Esimerkiksi tietotekniikan, viestinnän, uusien ympäristö- ja energiateknologioiden ja muiden huipputekniikoiden sovelluksissa tarvittavien harvinaisten maametallien saatavuus nousee yhä keskeisemmäksi kysymykseksi.

Sen lisäksi meillä on puhdas vesi, johon täytyy löytää ratkaisu, kuinka kauan se on puhdasta, miten me pidämme sen puhtaana. Meillä on valtava luonnonvara metsissä. Miten pystymme sen jatkojalostamaan entistä paremmin tulevaisuudessa?

Raaka-aineiden luotettava ja häiriötön saatavuus on EU:n kilpailukyvyn ja sen myötä Lissabonin strategian mukaisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden kannalta yhä merkittävämpää. EU:n kilpailukyvyn uhaksi eli siis meidän uhaksi on noussut yhä useampien kehittyvien talouksien pyrkimys suojata esimerkiksi teollisuusstrategioillaan omat raaka-ainevaransa saadakseen etua omalle jatkojalostusteollisuudelleen. Tämä näkyy esimerkiksi vientiveroina ja -kiintiöinä, määrähintoina, kaksoishinnoittelujärjestelminä sekä rajoittavina sijoitussääntöinä. Tällaisia toimenpiteitä soveltavat eniten muun muassa Kiina, Venäjä, Ukraina, Argentiina, Etelä-Afrikka ja Intia.

Usein ne samanaikaisesti hyötyvät raaka-aineisiin liittyvien tuotteiden tullittomasta tai alennetun tullin mukaisesta pääsystä EU-markkinoille, mikä asettaa EU:n monet tuotannonalat epäedulliseen kilpailuasemaan. Mutta nyt on herätty ja lähdetty miettimään niin EU:n tasolla kuin Suomenkin tasolla ja jopa toteuttamaan ja korjaamaan EU:n retuperälle päästämää huoltovarmuutta luonnonvarojen osalta.

Suomen osalta vientirajoitukset ovat osa kauppapolitiikkaa ja kuuluvat täysin EU:n päätösvaltaan. Vientirajoitusten asettamiskriteerit ovat tiukat. Unionin säätely noudattaa WTO-sääntöjä, joiden mukaisesti vientikiellot ovat mahdollisia vain tilanteissa, jolloin asiaomaiselle maalle elintärkeä raaka-aine uhkaa loppua, ja tällöin kysymys on nimenomaan ruuasta. Tämä asia tuli esille valiokuntakäsittelyssä, viedäänkö Suomesta raaka-ainetta sellaisenaan ulkomaille naapurimaihin vai jalostammeko sen täällä Suomessa.

EU käynnisti vuonna 2008 raaka-aineita koskevan aloitteen, jossa esitetään yhteinen strategia, joilla vastataan muiden kuin energia-alan ja maatalouden raaka-aineiden saantiin liittyviin haasteisiin.

Raaka-aineita koskeva aloite perustuu kolmeen periaatteeseen: tasapuolisten toimintaolosuhteiden varmistaminen hankittaessa raaka-aineita kolmansista maista, eurooppalaisista lähteistä saatavien raaka-aineiden kestävän tarjonnan tukeminen sekä luonnonvarojen käytön ja kierrätyksen tehostaminen. Strategiaan kuuluu ns. raaka-aineita koskeva diplomatia, joka yhdistetään laajempiin poliittisiin toimintalinjoihin, joilla edistetään esimerkiksi ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa, konfliktien ratkaisua, ja alueellista vakautta sekä estetään aseiden leviäminen.

Komissio on nimennyt 14 EU:n kannalta kriittistä raaka-ainetta. Kriittisiä ovat EU:n määritelmän mukaan ne raaka-aineet, joiden hankintaan liittyy erityisen suuri riski seuraavien kymmenen vuoden aikana ja jotka ovat tärkeimpiä arvoketjussa. hankintariski johtuu tuotannon keskittymisestä harvoihin maihin ja joidenkin toimittajien poliittis-taloudellisesta epävakaudesta. Riskiä lisäävät monissa tapauksissa raaka-aineen heikko korvattavuus ja alhainen kierrätysaste. Monissa tapauksissa vakaat toimitukset ovat tärkeitä ilmastopoliittisten tavoitteiden ja teknologisten innovaatioiden kannalta.

Esimerkiksi harvinaisia maametalleja tarvitaan tuulivoimaloiden ja sähköautojen suuritehoisissa kestomagneeteissa, autojen katalysaattoreissa, painetuissa piirilevyissä, optisissa kuiduissa ja korkean lämpötilan suprajohtimissa. EU on täysin riippuvainen harvinaisten maametallien tuonnista, ja Kiinan osuus niiden kokonaistuotannosta maailmassa oli 97 prosenttia vuonna 2009. Tämän takia Suomen pitäisi pystyä itse jalostamaan omat maametallinsa eikä viedä raakamalmia ulkomaille. Harvinaisille maametalleille ei toistaiseksi ole taloudellisesti toteuttamiskelpoisia kierrätys- tai korvausprosesseja, mutta teknologia on ihmeellistä ja ihminen on kekseliäs. Kriittisten aineiden listaa päivitetään vähintään kolmen vuoden välein.

EU:ssa on toteutettu monia tähän liittyviä hankkeita. Esimerkiksi EU:n kauppastrategian toteuttaminen on laajennettu koskemaan EU:n raaka-aineita, kehitysyhteistyön välineet sekä T&K&I toimintaan liittyvät mahdollisuudet, joita ovat ProMine-hanke, ERA-NET-verkosto.

Eurooppa 2020-strategiassa pidetään tärkeänä sellaisten teknologioiden suosimista, joilla lisätään investointeja EU:n luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kaivannaisteollisuus on yksi strategiassa tarkoitetuista aloista, mutta sen kehittämistä haittaavat raskas säätely ja kilpailevat maankäyttötavat. EU edellyttää, että määritellään kansallinen mineraalipolitiikka. Perustetaan mineraaleja koskeva maankäytön suunnittelujärjestelmä ja otetaan käyttöön mineraalien etsimisen ja kaivamisen lupaprosessi, joka on selkeä, ymmärrettävä, vakaa ja joka auttaa rationalisoimaan hallintoprosesseja esim yhden luukun periaate. Näistä kaksi ensimmäistä on Suomessa toteutettu, mutta kolmas vaatii hiontaa. Uusi kaivoslaki on juuri valmistumassa valtavan ja pitkän prosessin päätteeksi, mutta ei siltikään ole valmistuessaan hyvä.

Uuden ulottuvuuden kaivostoiminnalle tuo ns. urbaani kaivostoiminta, siinä käyttökelpoisten materiaalien erottelu kaupunkijätteestä on yksi eurooppalaisen teollisuuden tärkeimmistä metallien ja mineraalien lähteistä. Toisioraaka-aineiden käyttö lisää resurssitehokkuutta. Kierrätykseen liittyviin ongelmiin on löydyttävä ratkaisuja. Komissio katsoo, että ongelmat jakautuvat kolmeen pääluokkaan: jätteiden vuodot puutteelliseen käsittelyyn EU:ssa tai sen ulkopuolella, kierrätysalan kehityksen esteet ja kierrätystä parantavien innovaatioiden vähäisyys. Keskeinen poliittinen kysymys on lainsäädännön selkeys ja erityisesti se milloin uudelleenkäsitelty jäte voidaan luokitella uudelleen hyödykkeeksi. Tätä emme saisi Suomessa tehdä liian vaikeaksi.

Kun eduskunnan talousvaliokunta käsitteli hallituksen luonnonvaraselontekoa keskustelussa nousi esille useita kohtia, joita edellytetään seuraavan hallituksen nostavan esille. Yksi iso asia on lupakäytännöt, niiden pitkittyminen ja päällekkäisyydet. Niihin täytyy löytyä ratkaisu tavalla tai toisella, joko resurssien lisäämisellä tai sitten lainsäädäntöä muuttamalla. Samoin johtamismalli, hallinnointimalli eivät ole tällä hetkellä kenenkään yksittäisen käsissä. Kokonaisuus on vähän, ei voi sanoa retuperällä, mutta hajanainen, jolloin hallinnointi on hankalaa, joten esimerkiksi konserniohjausmallia sopisi erinomaisesti toteutettavaksi tällä alalla. Samoin omistajuus – kuka omistaa maa-aineksen alapuolisen alueen? Nämä ongelmat tulevat esille 3D-kiinteistöissä, vesikysymyksissä ja lämpökysymyksissä, joten näihin kaivataan todella lainsäädäntöä. Kotimaisen riskipääoman niukkuus on se neljäs iso kynnyskysymys.

Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous ei voi perustua raaka-aineiden vientiin vaan mahdollisimman korkealaatuiseen jatkojalostukseen. On etsittävä uusia innovatiivisia tuotteita ja luotava edellytykset sille, että entistä enemmän esimerkiksi mineraalien jatkojalostusta tapahtuu Suomessa. Innovaatioita tarvitaan koko arvoketjussa. Korkea osaaminen ja regulaation ennakoitavuus on tälle pohja.