Marjo Matikainen-Kallström
kansanedustaja, ohjausryhmän puheenjohtaja
”Nanohiilten tulevaisuuden mahdollisuudet ja merkitys Suomelle”
Tulevaisuusvaliokunnan raportin julkistamistilaisuus
24.3.2010, Eduskunta

 Hyvät kuulijat

Nanoteknologia on tullut jäädäkseen. Sen esiinmarssi sadoissa eri sovelluksissa on vertaansa vailla teknologioiden kehityksen historiassa. Tutkijoiden mukaan olemme kuitenkin vasta tämän tien alussa, mahdollisuuksien määrä tulevaisuudessa on lähes rajaton.

 Kuten tämä julkaisu selvityksineen osoittaa, nanoteknologian ylivertaisuus johtuu sen geneerisyydestä: soveltamisaloja on täsmälääkityksestä akkuteknologiaan, älykkäistä vaatteista rullattaviin näyttöihin ja kaikkea tältä väliltä. Nanoputket, moniseinäiset hiilinanoputket ja nanonuput tulevat kuulumaan jokaisen meidän arkipäivään tulevaisuudessa.

 Tulevaisuusvaliokunta halusi selvittää nanoteknologian tähänastisen kehityksen, sen tuotteistamisen mahdollisuudet Suomen kannalta, siihen liittyvän lainsäädännön tarpeen ja tulevaisuuden näkymiä.

Selvityksen tuloksena on tämä julkaisu, jonka näkökulmaksi valikoitui haastattelututkimus Delfoi-menetelmällä. Professori Esko Kauppisen henkilökohtaisten suhteiden avulla saimme kyselyymme vastauksia nanoteknologian huippututkijoilta ympäri maailmaa. Siten kyselyvastauksista avautuu arvokas ikkuna nanotutkimuksen keskeisten toimijoiden ajatuksiin ja tulevaisuuden arvioihin.

Poikkeuksetta arviot nanoteknologian tulevaisuudesta ovat innostuneita ja luottavaisia. Moni tällä hetkellä ekologista ja energiatehokasta kehitystä jarruttava asia, kuten akkujen suuri koko, tulee ratkeamaan tämän teknologian avulla.

Nanomateriaaleihin liittyvät tutkimukset ovat vasta alullaan, ne tulevat edelleen vaatimaan tekijöiltään paljon sekä aikaa että rahaa. Toistaiseksi ei ole löytynyt mitään mikä vaatisi nopeasti tehtävää uutta lainsäädäntöä tai sääntelyä nanomateriaaleja koskien. Meidän erittäin tärkeä tehtävämme onkin seurata tarkasti EU:ssa ja globaalisti tehtävää tutkimus- ja  lainsäädäntötyötä ja reagoida sen vaatimuksiin välittömästi.

 Nanomateriaalien uhkia pohdittaessa on hyvä pitää mielessä, että pienhiukkasia syntyy suunnattomia määriä esimerkiksi palamisen tuloksena, liikenteen päästöissä tai teollisuudessa. Tästä samasta asiasta on emeritusprofessori Martti Tiuri puhunut jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä. Nanoputkia sisältäviä materiaaleja on edellisiin verrattuna häviävän vähän. Alalle kehittyvän lainsäädännön tuleekin ottaa huomioon myös jo olemassa olevat, runsaasti ja hallitsemattomasti pienhiukkasia tuottavat toiminnot.  

Suomessa tällä hetkellä tehtävä erittäin korkeatasoinen tutkimustyö nanoputkien ja nanonuppujen parissa toivottavasti johtaa sovelluksiin, joista löytyy mahdollisuus hyödyntää tätä huippuosaamista tuotteistukseen ja sitä kautta kansantaloutemme kohentamiseen. Meidän parhaat osaajamme nanoteknologian alalla kuuluvat maailman huippututkijoiden joukkoon, meillä on nyt ”tuhannen taalan paikka” pysyä tässä kehityksessä maailman kärkimaiden joukossa.

 Missään tapauksessa ei saa käydä niin, että nanomateriaalien käsittelylle ja käytölle asetetaan niin voimakasta sääntelyä, että ala koetaan liian hankalaksi ja riskialttiiksi yritystoiminnan kannalta. Lainsäädännön on perustuttava riippumattomiin tutkimuksiin ja sen on oltava mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Nanoteknologialle ei saa käydä kuten sananparren lapselle joka heitettiin tunkiolle pesuveden mukana. Kuten yksi kyselyymme vastanneista huippuasiantuntijoista sanoo: ”Kun riskit ja hyödyt pannaan vastakkain lopputuloksena hyödyt voittavat”.

 Tulevaisuusvaliokunnan kannanotossa esitetään kolme toimenpide-ehdotusta. Ensimmäisessä esitetään, että nanohiilien sovelluksista kehitetään koulutuksella, tutkimuksella, tuotekehityksellä ja yritysten neuvonnalla Suomelle kansallinen vahvuus vuoteen 2030 mennessä. Sen vuoksi alan korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta erityisesti nanotekniikkaan jo panostaneissa yliopistoissa Espoossa, Jyväskylässä ja Turussa tulee vahvistaa. Samalla ehdotetaan että Tekes käynnistää Nanohiilet –teknologiaohjelman.

Toiseksi valiokunta edellyttää, että ennen kuin kansainvälinen yhteisö sopii yhteisistä säännöksistä liittyen nanotekniikkaan ja nanohiiliin, Suomen tulee sovelluksissa noudattaa erityistä varovaisuutta.

Kolmanneksi ehdotetaan nanoteknologian kanssa tekemisissä olevien eri tahojen välisiä ”pyöreän pöydän keskusteluja”. Näissä voitaisiin nostaa keskusteluun mm. seuraavia teemoja: taipuisien ja läpinäkyvien sähköä johtavia kalvojen soveltamismahdollisuudet Suomessa; nanohiilten mahdollisuudet energian siirrossa ja varastoinnissa (erityisesti tulevaisuuden sähkö- ja hybridiautojen kannalta keskeiset litium-akut) sekä nanohiilien käytön turvallisuus.

Lopuksi haluan kiittää myös omasta puolestani professori Esko Kauppista, dosentti Osmo Kuusta sekä työhön vaikuttaneita ohjausryhmän jäseniä.