Hyötyjät maksakoot Kreikan viulut
Kauppalehti 11.3.2010

Euromaiden kyky hoitaa talouksiaan poikkeaa suuresti toisistaan. Saksa, Ranska , Hollanti muodostavat oman kovan talouskurin ryhmänsä, johon myös Suomi kuuluu. Toisessa ääripäässä ovat Kreikka, Espanja ja Portugali. 

Mikäli Suomi ei hahmota talouttaan euromaiden yhteydessä oikein, on vaarana että päädymme maksumieheksi toisten tekemiin virheisiin.  Kovan talouskurin maissa pankkitoiminta eroaa suuresti toisistaan. Suomalaisilla ei ole omistuksessaan ongelmapankkeja, toisin kuin Saksalla ja Ranskalla joilla niitä on.

Ongelman taustalla on Kreikan mutta myös Portugalin, Espanjan ja Irlannin valtion velka. Vellan vuoksi on keskusteltu muiden euromaiden osallistumisesta näiden valtioiden vakauttamiseen. Kyseessä on euron tulevaisuus valuuttana, mutta varsinaisena asiana taustalla on Saksan ja Ranskan pankkien hallussa olevat ongelmamaiden liikkeelle laskemat joukkovelkakirjalainat. Esimerkiksi Kreikan valtion veloista noin 120 miljardia dollaria vastaava määrä on ranskalaisten ja saksalaisten pankkien hallussa, ja kaiken kaikkiaan näillä pankeilla on noin 900 miljardia dollaria vastaava määrä ongelmamaiden luottoja.

Pankit ovat haalineet näitä velkoja, koska ovat saaneet niitä vastaan edullista rahoitusta Euroopan Keskuspankilta. Toiminta on ollut pankeille kannattavaa lyhyellä aikavälillä. Euroopan Keskuspankki on puolestaan sallinut tämän rahapumpun muodostumisen – nyt on aika selvittää muodostunut sotku. Mikäli Euroopan Keskuspankki ei enää hyväksy näiden valtioiden lainoja keskuspankkirahoituksen vakuudeksi, päätyvät pankit syviin ongelmiin: mistä järjestää rahoitus, jos ja kun rahoitus Euroopan Keskuspankista ehtyy?

Ongelma pelkistyy sangen selkeäksi. Joko ongelmavaltioiden talous tulee saada sellaiseen kuntoon, että niiden liikkeeseen laskemien lainojen laatu ei heikkene, tai sitten Euroopan Keskuspankin tulee edelleen lieventää vakuudeksi ottamiensa lainojen laatuvaatimusta, jotta saksalaiset ja ranskalaiset pankit (kreikkalaisista puhumattakaan) eivät törmäisi likviditeettikriisiin.  Lainojen laatuvaatimuksen heikentäminen johtaisi lopulta ongelmavaltioiden velkojen paperirahoitukseen, joka olisi tuhon tie Euroopan Keskuspankin uskottavuudelle.

Siispä jäljellä näyttäisi olevan vain yksi vaihtoehto: jotta ensisijaisesti saksalaiset ja ranskalaiset pankit eivät törmäisi likviditeettikriisiin ja jotta Euroopan Keskuspankki ei päätyisi setelirahoittajaksi, tulee ongelmavaltiot saada kuriin ja kuntoon, tarvittaessa muiden, taloudeltaan vahvojen euromaiden tuella.

Suomen ei kuitenkaan pidä tässä asetelmassa ottaa vastaan laskua Brysselistä.  Suomalaisilla pankeilla ei ole ongelmavaltioiden lainoja, joten meillä ei ole saksalaisten ja ranskalaisten pankkien ongelmiakaan. Jokainen maa vastaa itse pankkiensa valvonnasta, ja valvonnan epäonnistuttua myös niiden pelastamisesta. Ongelma on muodostunut saksalaisten ja ranskalaisten pankkien, Euroopan Keskuspankin ja ongelmavaltioiden yhteisenä epäonnistumisena, ja niiden kesken ongelmat tulee myös ratkaista.

Pankkikriisin yhteydessä on paljon puhuttu moraalikadosta, jolla tarkoitetaan suomalaisen sananparren mukaan toisten housuilla tuleen menemistä: yhdet toimijat ottavat riskejä ja hyötyvät riskin otosta, mutta riskien realisoiduttua maksajat haetaan muualta. Suomi tukisi moraalikatoa, jos Suomi osallistuisi Saksan ja Ranskan pankkijärjestelmän tukemiseen ongelmissa, joiden muodostumiseen Suomella ei ole osaa eikä arpaa.

Euron kriisi merkitsee sen arvon heikkenemistä suhteessa muihin valuuttoihin. Tämä on hyvä uutinen Suomen vientiteollisuudelle.

 MarjoMatikainen-Kallström
kansanedustaja,eMBA,
Kokoomuksen talousvaliokuntavastaava