”Ikiliikkuja – Työyhteisön liikuttaja 2010” -kilpailun
palkintojenjakotilaisuus
Messukeskus, Helsinki
5.3.2010

Hyvät kuulijat

Liikunnan ilon tulisi olla hyödyke, joka on kaikkien kansalaistemme vapaasti saatavissa. Liikunnan hyvää tekevästä vaikutuksesta pitäisi meidän kaikkien voida nauttia. Mikä onkaan mukavampi tunne kuin liikunnan jälkeinen tyytyväinen ja henkisesti piristynyt olo, olipa liikunta sitten tapahtunut mukavan kuntoharrastuksen parissa, vapaasti luonnossa liikkuen tai hyötyliikuntana vaikkapa mattoja puistellen.

Mikä on suurin este liikunnan ja liikunnan ilon puuttumiselle. Rahasta ei voi kaikkea aina syyttää, liikkua voi ilmaiseksikin. Olisiko se suurin syy täällä ihmisen omien korvien välissä. Aikaisemmin saadut kokemukset, opitut asenteet ja ympärillä olevat toimintamallit ja esimerkit vaikuttavat haluumme liikkua. Vahvimmin saamme vaikutteita lapsina ja nuorina, mutta kyllä aikuisiälläkin näillä on merkityksensä.

Hyvä esimerkki on suhtautuminen koululiikuntaan. Pari viikkoa sitten tein aloitteen koulun liikuntanumeron poistamisesta. Mielestäni koululiikunnan tarkoitus on ohjata lapset ja nuoret liikunnan pariin, tutustuttaa heidät eri liikuntamahdollisuuksiin ja lajeihin, jotta jokaiselle löytyisi oma, mieluisa tapa liikkua. Säännölliseen liikuntaan innostamiseen ja kannustamiseen ei kuulu tehtyjen suoritusten arvostelu. Jokaisella on oltava mahdollisuus liikunnan iloon, arvostelu kuuluu kilpaurheiluun.

Sain ehdotuksesta tosi paljon palautetta. Kertomukset siitä miten koululiikunta tappoi lopullisesti kaiken liikunnan halun, riemusta puhumattakaan toistuivat monissa viesteissä. Epämiellyttävät, alentavat jopa syrjivät kokemukset vaikuttivat vielä aikuisinakin haluun antautua liikunnan pariin. Toisaalta omilla ehdoillaan ja omien kykyjensä puitteissa liikkumaan kannustettu lapsi tai nuori saa tästä harrastuksesta terveellisen kumppanin loppuelämäkseen.  

Onneksi asenteita voidaan muuttaa ja hyviä liikuntamalleja antaa aikuisenakin, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Matalan kynnyksen liikunnasta aloittamalla saadaan todennäköisimmin hyviä tuloksia. Ihmiselle, joka ei liiku lainkaan, on turha tarjota ensimmäiseksi sukelluskurssia tai vuorikiipeilyä Himalajalla. Pienin askelin aloittamalla saadaan parhaiten pysyviä tuloksia.

Ongelmana on, missä ja miten tavoitamme nämä liikkumattomat kanssaihmisemme. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on osittain hyvin yksinkertainen: työpaikalla. Toiseen kysymykseen: miten? olemme hakemassa vastauksia Ikiliikkuja-kilpailumme osallistujien keksinnöistä ja kokemuksista.   

Ikiliikkuja-palkinto on Suomen Messujen jakama, loistavasti ideoitu ruohonjuuritason palkinto. Se myönnetään vuosittain henkilölle, joka oman työnsä ohella tekee pyyteetöntä ja usein näkymätöntä työtä liikunnan hyväksi työpaikallaan näyttämällä esimerkkiä, motivoimalla ja järjestämällä liikuntamahdollisuuksia myös muille. Kilpailun avulla halutaan tuoda esiin yksittäisten henkilöiden merkitystä työporukoiden liikuttamisessa. Kilpailun toivotaan myös tuovan esiin myös muihin yrityksiin monistettavia liikuntamalleja.

Tällä kertaa palkinnon saajan valitsi raati, johon kuuluvat kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström (raadin puheenjohtaja), projektipäällikkö Sami Naapuri Henry ry:stä, työpaikkaliikunnan päällikkö Mikko Koivu Suomen Kuntoliikuntaliitosta, henkilöstöjohtaja Harri Hietaranta Sampo Pankista ja tiedottaja Riikka Luomanpää Suomen Messut Osuuskunnasta.

Ja sitten niihin tuloksiin:

Ikiliikkuja – Työyhteisön liikuttaja 2010 –palkinnon on voittanut Jaana Mustalahti, joka työskentelee Patentti- ja rekisterihallituksen apulaistarkastajana Helsingissä.

Valinnan perusteena on pitkäaikainen ja monipuolinen työtoverien liikuttaminen. Jaana Mustalahti on jo usean vuoden ajan järjestänyt työpaikallaan erilaisia liikuntahetkiä, kuten päivittäin toistuvan, vartin kestoisen taukojumpan sekä työporukan yhteisen sauvakävelyn ja venyttelyjumpan viikoittain. Lisäksi hän on organisoinut työporukan osallistumisen Naisten Kympille.

Raati totesi, että Mustalahti on todellinen ruohonjuuritason tekijä, jonka vuosia kestänyt työ liikunnan hyväksi työpaikalla koskettaa kymmeniä ihmisiä. Hän on myös loistava esimerkki siitä, että yksittäisten ihmisten tekemisillä on merkitystä laajemminkin. Työkaveri on lähes aina parempi motivaattori kuin esimies. Mustalahden oma esimerkki on saanut muitakin liikkumaan.

Mustalahden aktiivisuus on huomattu myös työpaikalla, jossa hänet on pyydetty mukaan TYKY-työryhmään. Näin hän on päässyt vaikuttamaan laajemminkin työpaikkansa liikunta-asioihin.

Voittajan työyhteisö saa Suomen Messusäätiön myöntämän 5000 euron palkinnon työpaikan liikuntamahdollisuuksien ja -tilojen parantamiseen tai esim. tyky-päivän liikunnallisiin virikkeisiin.

Varsinaisen Ikiliikkuja-palkinnon lisäksi palkintoraati on päättänyt myöntää kunniamaininnan kauppias Esa Kiiskiselle. Hän on K-kauppiasliiton hallituksen puheenjohtajana käynnistänyt K-kauppiaille suunnatun hyvinvointiohjelman ”K-kauppias kuntoon”. Kiiskinen on toiminut ohjelman kehittäjänä ja varmistanut siihen tarvittavat määrärahat. Lisäksi hän näyttää liikkumalla esimerkkiä muille kollegoilleen.

Liikunta unohtuu helposti kiireisten yrittäjien arjesta. K-kauppiasliiton tukiohjelma sisältää paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista kauppiaat voivat valita itselleen sopivia muotoja liikunnan harrastamiseen. Hanke on valtakunnallisestikin erittäin merkittävä.

Onneksi olkoon teille molemmille!